Ihan pakko muutama sana eiliseltä kirjoittaa.
Meillä oli siis oman ryhmämme (omatoimiryhmä) treenit. Aloitimme urakkamme sillä, että syötiin Janin ostamia (hirrrrweeeen makeita) Fazerin kääretorttuja...se muisti ne tuoda Jyväskylän nollavoiton&sertin velvoittamina, jesssss! (enkä edes muistuttanut asiasta :D)
Liekkö mennyt toi sokerimössö jalkoihin, kun ei vaan jalat mulla toimineet. Alkuun laitettiin puomi, jotta päästiin siinä pysähdyksiä harjoittelemaan vauhdilla. Ihan ok; sekä Into että Iisa. Putken jälkeinen pyöritys on Jennan treeneistä. Silloin se meni mulla ja Intolla ihan mallikkaasti, mutta nyt oli vaikeaa. Tuntui että Into tuli jaloille joka kerran (niiii-in, minä OLEN MYÖHÄSSÄ), mutta kun mun jalat ei liikkuneet, josta Janikin mainitsi. Pyörityksen jälkeinen putki oli mulle se viimeinen niitti. Mä en saanut itseäni juoksemaan niin, että olisin ohjannut Inton renkaalle (siis radanomaisesti tehtynä). Tein sen osissa, jolloin renkaan kanssa ei ollut ongelmia, vaikka tultiin vinosti sille. (Intohan aina välillä onnistuu hyppäämään renkaan väärin). Kepit meni tosta kulmasta aloittaessa niin, että kolmesti mentiin, yksi aloitus venähti kakkosväliin :(.
SITTEN KUN MULLA ON SE HETKI AIKAA, NIIN KÄYN TEKEMÄSSÄ NOI KEPIT KUNTOON! LUPAAN!
En edes usko, että siihen kauan menee. Kunhan pääsen tämän maaliskuun ohi (kalenteri töiden osalta on aika katastrofaalinen), niin sitten helpottaa ja kesällä ollaan iskussa :DDD Asiaa tulee helpottamaan osaltaan myös se, että kun lumet sulaa ja päästään kaivamaan omat hienot kepit autotallista, niin mehän treenataan kotipihalla vaikka joka päivä (no ei tosi, mulle on niin tärkeää että koirat saavat ne lepopäivänsä!)
Summattuna; eilisten treenien jälkeen oli kuitenkin hyvä mieli. Into liikkuu oikein hienosti ja ottaa kontaktit hyvin. Se ei varastanut lähdössä ja sehän menee aivan täydellisesti sinne minne sitä ohjaan.
Iisa sitten kera Janin. Wau. Niin se vaan on. Ne tekee nyt sitä YHTEISTYÖTÄ. Iisa menee niinkuin Jani ohjaa, se ei enää rynni mille puolelle sitä sattuu huvittamaan. Jani osaa aivan törkeän hienosti rytmittää liikettä. Pari kertaa tuli Iisalta eilen kielto sen takia, että sadasosasekunnin liian aikaisin Jani lähti jo seuraavaa estettä ohjaamaan, eikä odottanut että Iisa olisi lukinnut esteen. Mutta kun kiinnitti huomiota asiaan, ne vaan meni upeasti. Samoin kepit. Videolle ei tullut sitä, kuinka Jani lähetti renkaalta Iisan kepeille ja leijeröi hypyn keppien vierestä.
JOS Jani ei antanut Iisalle "tilaa" (tilaahan siinä siis oli, mutta jos eteni ilman himmaamista), Iisa meni toiseen väliin (YHDEN kerran). Mutta kun muisti antaa Iisan hakea oikean välin, niin kepit menivät TÄYDELLISESTI ja VAUHDILLA. Hienoa, on vaan niin mieltä lämmittävää katsoa miten noi kaksi ovat tänänpäivänä löytäneet ton yhteisen tekemisen. Iisa tulee aina olemaan MINUN ensimmäinen agilitykoira ja todellakin aion sen kanssa myös itse kisata (luulisin ettei siihen mene enää kuin noin kuukausi), mutta enhän minä pysytyisi edes ajatuksissa menemään kisoissa kahden medi3-koiran kanssa. Ei tällä iällä ja kunnolla siihen vaan kykenisi ja se olisi täysin väärin noita koiriakin kohtaan. Oli kyllä maailman paras juttu silloin reilu vuosi sitten, kun Jani lajista innostui!
Tässä pari videota eiliseltä.
Ensin Into
ja
sitten Iisa (tässä Iisa ei kyllä mene tota hyppyhässäkkää niin jouhevasti kuin se parhailla vedoilla meni, mutta ei tule kieltoja tms...)
perjantai 22. helmikuuta 2013
sunnuntai 17. helmikuuta 2013
Kisavuosi 2013 korkattu
Tehtiin se lauantaina 16.2.2013 Jyväskylässä. Tuomarina Allan Matsson, kaksi agilityrataa.
Päällimmäinen tunne ennen ratoja; löysä olo, väsymys, jännitys, keskittymiskyvyn puutos...ja... kylmyyys...
Tuolla Jatin hallissa on jotenkin vain sellainen pohja, että mun on hyvä juosta siellä. Tuntuu, että saa juostua normaalia lujempaa :-)
Videot ekalta radalta; ensin Into, sitten Iisa.
Rata_A, Into
Rata_A, Iisa
Huomioita: Inton kanssa pitää ihan aikuisten oikeasti saada noi keppien avokulma-aloitukset kuntoon... Ja se että ei saa herpaantua vaikka tuleekin virheitä.
Jani kun olisi Iisan työntänyt oikeasti ilman putkeenmenemisen pelkoa takaakiertoon hypyllä nro 3, niin tulos olisi ollut hieno...mutta koska Iisa hyppäsi sen väärinpäin, tulos oli hyl. Mun ja Inton tulos olis jotain 26 pilkku jotain, ei niin naurattanut, mutta tulos on parempi kuin ne iänikuiset hylyt (tässä kohtaa:D)
Videot kakkosradalta; sama järjestys.
Rata_B,_Into_5vp
Rata_B,_Iisa_0-voitto&agi-sert
Huomioita: Koska Into tiputti riman, me ei a) tehty yhä vieläkään virheetöntä suoritusta kolmosluokassa ja b) maltoin tästä syystä ottaa kontaktit kunnolla:D! Toi toiseen putkeen vienti on ihan kamala, kun olen niin paljon myöhässä kääntämässä Intoa...mutta kääntyipäs vielä vaikka nenä oli jo melkein putkensuussa :))) Tämäkin on iso iso askel; se oli pelastelua, mutta TOIMI!!! Tällä aloituksella kepit on oikein hyvät ja Into eteni tyypilliseen tapaansa (se on vaan niin <3)... Loppusuoraan olen erityisen tyytyväinen. Videolta näkee, että en tee mitään muuta kuin juokse, en heiluttele käsiä tms. Ja Into ETENEE, ei katsele sivuilleen... JESSSS!!!
Iisa&Jani tekivät sen mitä Jani lähti hakemaan. Ne ottivat 0-voiton kera agi-SERTin. Tavoite täyttyi ja rata oli huikea...siksi jätän tässä mainitsematta eilisten puomin pysäytyskontaktien puutteesta :-)! Se tuplanolla noilta puuttuu kesän arvokisoja ajatellen, mutta Jani sanoi että jos sitä ei tule, on ihan turha edes ajatella koko kisoja, sillä siellä tarvittaisiin kuitenkin varmaa suoritusta, noi nollat silloin tällöin eivät tilannetta auta. Noh, vuoden ekat kisat, tässä on aikaa niitä tuplia tavoitella. Onhan toi meno jo ihan erinäköistä kuin aiemmin...ne tekevät yhteistyötä <3!
Kisoista sen verran, että treenikaverimme Holopaisen Anu & kesvil Pinna ottivat tuplanollan (ONNEA!!!) sekä Strömin Anna & Raiku tekivät tällä kakkosradalla upean nollan! Te ootte vaan niin taitavia, WAU!
Ensi viikonloppuna on melkoisen mielenkiintoinen valmennus ranskalaisten huippuosaajien toimesta ja siitä viikon päästä omat kisat. Maaliskuun tokana viikonloppuna Janin veljentyttö pääsee ripille ja menemme sitä juhlistamaan Turenkiin sunnuntaina...harmittavasti sinä lauantaina on Hyvinkäällä kisat, joihin joutuu ilmoittautumaan kaikille kolmelle radalle. Jos sinne sattuu tulemaan joku joka täällä meidän blogissa joskus vierailee, niin olisi hirmuisen kiva jos tulisitte moikkaamaan :)
Palataan!!!
ps. Oli muuten aivan huippua, kun Sirkku ja Pete tulitte eilen meitä Jyväskylään moikkaamaan!!! Kyllä se agikärpänen teitäkin vielä puraisee...
Päällimmäinen tunne ennen ratoja; löysä olo, väsymys, jännitys, keskittymiskyvyn puutos...ja... kylmyyys...
Tuolla Jatin hallissa on jotenkin vain sellainen pohja, että mun on hyvä juosta siellä. Tuntuu, että saa juostua normaalia lujempaa :-)
Videot ekalta radalta; ensin Into, sitten Iisa.
Rata_A, Into
Rata_A, Iisa
Huomioita: Inton kanssa pitää ihan aikuisten oikeasti saada noi keppien avokulma-aloitukset kuntoon... Ja se että ei saa herpaantua vaikka tuleekin virheitä.
Jani kun olisi Iisan työntänyt oikeasti ilman putkeenmenemisen pelkoa takaakiertoon hypyllä nro 3, niin tulos olisi ollut hieno...mutta koska Iisa hyppäsi sen väärinpäin, tulos oli hyl. Mun ja Inton tulos olis jotain 26 pilkku jotain, ei niin naurattanut, mutta tulos on parempi kuin ne iänikuiset hylyt (tässä kohtaa:D)
Videot kakkosradalta; sama järjestys.
Rata_B,_Into_5vp
Rata_B,_Iisa_0-voitto&agi-sert
Huomioita: Koska Into tiputti riman, me ei a) tehty yhä vieläkään virheetöntä suoritusta kolmosluokassa ja b) maltoin tästä syystä ottaa kontaktit kunnolla:D! Toi toiseen putkeen vienti on ihan kamala, kun olen niin paljon myöhässä kääntämässä Intoa...mutta kääntyipäs vielä vaikka nenä oli jo melkein putkensuussa :))) Tämäkin on iso iso askel; se oli pelastelua, mutta TOIMI!!! Tällä aloituksella kepit on oikein hyvät ja Into eteni tyypilliseen tapaansa (se on vaan niin <3)... Loppusuoraan olen erityisen tyytyväinen. Videolta näkee, että en tee mitään muuta kuin juokse, en heiluttele käsiä tms. Ja Into ETENEE, ei katsele sivuilleen... JESSSS!!!
Iisa&Jani tekivät sen mitä Jani lähti hakemaan. Ne ottivat 0-voiton kera agi-SERTin. Tavoite täyttyi ja rata oli huikea...siksi jätän tässä mainitsematta eilisten puomin pysäytyskontaktien puutteesta :-)! Se tuplanolla noilta puuttuu kesän arvokisoja ajatellen, mutta Jani sanoi että jos sitä ei tule, on ihan turha edes ajatella koko kisoja, sillä siellä tarvittaisiin kuitenkin varmaa suoritusta, noi nollat silloin tällöin eivät tilannetta auta. Noh, vuoden ekat kisat, tässä on aikaa niitä tuplia tavoitella. Onhan toi meno jo ihan erinäköistä kuin aiemmin...ne tekevät yhteistyötä <3!
Kisoista sen verran, että treenikaverimme Holopaisen Anu & kesvil Pinna ottivat tuplanollan (ONNEA!!!) sekä Strömin Anna & Raiku tekivät tällä kakkosradalla upean nollan! Te ootte vaan niin taitavia, WAU!
Ensi viikonloppuna on melkoisen mielenkiintoinen valmennus ranskalaisten huippuosaajien toimesta ja siitä viikon päästä omat kisat. Maaliskuun tokana viikonloppuna Janin veljentyttö pääsee ripille ja menemme sitä juhlistamaan Turenkiin sunnuntaina...harmittavasti sinä lauantaina on Hyvinkäällä kisat, joihin joutuu ilmoittautumaan kaikille kolmelle radalle. Jos sinne sattuu tulemaan joku joka täällä meidän blogissa joskus vierailee, niin olisi hirmuisen kiva jos tulisitte moikkaamaan :)
Palataan!!!
ps. Oli muuten aivan huippua, kun Sirkku ja Pete tulitte eilen meitä Jyväskylään moikkaamaan!!! Kyllä se agikärpänen teitäkin vielä puraisee...
keskiviikko 6. helmikuuta 2013
Jenna C
Niin se aika vaan menee...kun sovin koulutuksesta, siihen tuntui taas olevan ikuisuus... Ikuisuus meni yllättävän äkkiä ja niihan se perjantai taas koitti kun Caloanderin Jennan lentokentältä kävin Iisan ja Inton kera hakemassa :-)
Lyhyesti viikonlopusta totean:
Kahden koetun Jennan pitämän valmennusviikonlopun jälkeen odotukset olivat tosi korkealla. Jenna on opettanut meille niin paljon. Hän on tsempannut kun on meinannut usko loppua. Hän on iloinnut mukana onnistumisten kohdalla. Hän on ollut nuoresta iästään huolimatta oikea "tukipilari" mitä tulee agilityyn.
EIKÄ ODOTUKSISSA TARVINNUT TAASKAAN PETTYÄ, ehei!!!
Todella kivat treenit. Paljon uuden oppimista. Sitä tärkeää ennakointia ja keilausta ja merkkausta. Sitä semmoista mitä tarvitsemme koiriemme kanssa. Ja se fiilis joka noiden ratojen jälkeen jäi... wau, huh...
Ei me Inton kanssa nollalla menty, mutta niin pitkälle, että kisarata olisi suoritettu. Ja se, ettei se ollut pelastelua, vaan se oli menoa ja hallittua sellaista...se oli uutta, erilaista, ihmeellistä ja niin upeaa :-).
Iisa ja Jani tekivät lauantaina nollaradan ja mitä menoa... ne vaan toimii yhteen, ja ne menee lujaa :-)
Kuulin monen kysyvän, että milloinka Jenna olisi tulossa uudemman kerran. Hän on pidetty valmentaja. Hän tsemppaa ja kannustaa ja osaa antaa oikeasti ohjeita juuri jokaista koirakkoa ajatellen. Hän ottaa huomioon erilaisia, ehkä juuri sille koirakolle sopivia, ratkaisuja. Ei ole ainoastaan yhtä keinoa tehdä asioita. UPEA VALMENTAJA! Ja meillä on onni tuntea hänet ja saada häneltä apua. Olemme etuoikeutettuja!
Laitan tähän minun ja Inton parhaat vedot sekä lauantailta että sunnuntailta.
La
Su
Janin ja Iisan ladattu video on lauantailta, sunnuntaita ei ole vielä ladattu.
La_Iisa&Jani
Ja loppuun Jennan ja Myssyn yhteistyötä. Ihan oikeasti, toi ihminen on ollut hevosen selässä noin 3 kertaa...
Jenna&Myssy
Ja Jenna...toivottavasti kaikki mistä juteltiin, tulee toteutumaan jossain vaiheessa <3! Olet huippu, kiitos <3!
ps. 12 h päästä tiedän, onko ihan mahdotonta odottaa IHMEttä...
Koska kyllähän niitäkin joskus tapahtuu...eikö? Voisitte peukkuja pitää...koska ei niistä haittaakaan ole :-)
Lyhyesti viikonlopusta totean:
Kahden koetun Jennan pitämän valmennusviikonlopun jälkeen odotukset olivat tosi korkealla. Jenna on opettanut meille niin paljon. Hän on tsempannut kun on meinannut usko loppua. Hän on iloinnut mukana onnistumisten kohdalla. Hän on ollut nuoresta iästään huolimatta oikea "tukipilari" mitä tulee agilityyn.
EIKÄ ODOTUKSISSA TARVINNUT TAASKAAN PETTYÄ, ehei!!!
Todella kivat treenit. Paljon uuden oppimista. Sitä tärkeää ennakointia ja keilausta ja merkkausta. Sitä semmoista mitä tarvitsemme koiriemme kanssa. Ja se fiilis joka noiden ratojen jälkeen jäi... wau, huh...
Ei me Inton kanssa nollalla menty, mutta niin pitkälle, että kisarata olisi suoritettu. Ja se, ettei se ollut pelastelua, vaan se oli menoa ja hallittua sellaista...se oli uutta, erilaista, ihmeellistä ja niin upeaa :-).
Iisa ja Jani tekivät lauantaina nollaradan ja mitä menoa... ne vaan toimii yhteen, ja ne menee lujaa :-)
Kuulin monen kysyvän, että milloinka Jenna olisi tulossa uudemman kerran. Hän on pidetty valmentaja. Hän tsemppaa ja kannustaa ja osaa antaa oikeasti ohjeita juuri jokaista koirakkoa ajatellen. Hän ottaa huomioon erilaisia, ehkä juuri sille koirakolle sopivia, ratkaisuja. Ei ole ainoastaan yhtä keinoa tehdä asioita. UPEA VALMENTAJA! Ja meillä on onni tuntea hänet ja saada häneltä apua. Olemme etuoikeutettuja!
Laitan tähän minun ja Inton parhaat vedot sekä lauantailta että sunnuntailta.
La
Su
Janin ja Iisan ladattu video on lauantailta, sunnuntaita ei ole vielä ladattu.
La_Iisa&Jani
Ja loppuun Jennan ja Myssyn yhteistyötä. Ihan oikeasti, toi ihminen on ollut hevosen selässä noin 3 kertaa...
Jenna&Myssy
Ja Jenna...toivottavasti kaikki mistä juteltiin, tulee toteutumaan jossain vaiheessa <3! Olet huippu, kiitos <3!
ps. 12 h päästä tiedän, onko ihan mahdotonta odottaa IHMEttä...
Koska kyllähän niitäkin joskus tapahtuu...eikö? Voisitte peukkuja pitää...koska ei niistä haittaakaan ole :-)
torstai 24. tammikuuta 2013
Vauhtitreeniä
Kävin viime viikolla Helsingin työreissulla tapaamassa Caloanderin Jennaa Vuokkoset Areenalla, jossa hän valmensi omaa treeniryhmäänsä.
Oi, se oli niin kivan näköinen vauhtirata, että vidoin radan jotta saataisiin sitä joskus itse treenata. Jenna vielä ystävällisesti lähetti minulle ratapiirrustuksen, joten päästiin ihan sen avulla rata rakentamaan.
Sai juosta. Oli niin hauskaa. Ei ollut mitään "hankalaa"...paitsi että niitä hankalia kohtia olikin yllättäen monta :)
Putkijarrutukset on joko liian kevyitä tai liian voimakkaita, renkaan suoritukseen en voi Inton kanssa luottaa, varsinkin, jos lähden itse vedättämään niin lujaa kuin näillä persjaloillani pääsen eteenpäin... Huolellisuutta pitää olla helpontuntuisissakin (ja varsinkin niissä) kohdissa. Jajajajajajaja...
No, oli siellä hyvääkin pätkää. Mutta nyt piti todeta, että en saanut Intoa irroitettua tarpeeksi kaukaa hypyn takaakierrolle, jotta olisin siitä ehtinyt suoran putken päähän tekemään persjättöä. Yritin ja yritin, mutta en ehdi. Into parhaassa tapauksessa painoi suorasta putkesta suoraan edessä olevaan mutkaputkeen, mutta jos minä juoksen eteenpäin, en ehdi sitä "kalastaa" persjättöön mukaani vaan sehän jatkaa mun liikkeen mukana suoraan eteenpäin... Eli en ehkä jatkossakaan sitten yritä voittaa Intoa vauhdissa, varsinkaan suorilla putkilla. Tässä muutama veto (en jaksa niitä nyt alkaa yhdistämään youtubessa...)
Inton_vauhtitreeniä_1
Inton_vauhtitreeniä_2
Inton_vauhtitreeniä_3
Jani ja Iisa eivät näyttäneet tänään parasta osaamistaan. Janin hermot oli selkeästi tiukalla ja se ei ohjannut ollenkaan niin hyvin kuin viime aikoina on totuttu.
Viimeselle koetukselle käskin Janin olla hiljaa ja keskittyä vain ohjaamiseen... Ja SEHÄN TOIMI. Tässä video.
Iisan_vauhtitreeni
Oi, se oli niin kivan näköinen vauhtirata, että vidoin radan jotta saataisiin sitä joskus itse treenata. Jenna vielä ystävällisesti lähetti minulle ratapiirrustuksen, joten päästiin ihan sen avulla rata rakentamaan.
Sai juosta. Oli niin hauskaa. Ei ollut mitään "hankalaa"...paitsi että niitä hankalia kohtia olikin yllättäen monta :)
Putkijarrutukset on joko liian kevyitä tai liian voimakkaita, renkaan suoritukseen en voi Inton kanssa luottaa, varsinkin, jos lähden itse vedättämään niin lujaa kuin näillä persjaloillani pääsen eteenpäin... Huolellisuutta pitää olla helpontuntuisissakin (ja varsinkin niissä) kohdissa. Jajajajajajaja...
No, oli siellä hyvääkin pätkää. Mutta nyt piti todeta, että en saanut Intoa irroitettua tarpeeksi kaukaa hypyn takaakierrolle, jotta olisin siitä ehtinyt suoran putken päähän tekemään persjättöä. Yritin ja yritin, mutta en ehdi. Into parhaassa tapauksessa painoi suorasta putkesta suoraan edessä olevaan mutkaputkeen, mutta jos minä juoksen eteenpäin, en ehdi sitä "kalastaa" persjättöön mukaani vaan sehän jatkaa mun liikkeen mukana suoraan eteenpäin... Eli en ehkä jatkossakaan sitten yritä voittaa Intoa vauhdissa, varsinkaan suorilla putkilla. Tässä muutama veto (en jaksa niitä nyt alkaa yhdistämään youtubessa...)
Inton_vauhtitreeniä_1
Inton_vauhtitreeniä_2
Inton_vauhtitreeniä_3
Jani ja Iisa eivät näyttäneet tänään parasta osaamistaan. Janin hermot oli selkeästi tiukalla ja se ei ohjannut ollenkaan niin hyvin kuin viime aikoina on totuttu.
Viimeselle koetukselle käskin Janin olla hiljaa ja keskittyä vain ohjaamiseen... Ja SEHÄN TOIMI. Tässä video.
Iisan_vauhtitreeni
maanantai 21. tammikuuta 2013
Mitäs tässä.
Agilityrintamalla ei ole kummoisia tapahtunut, koska toi mun pohje kramppasi Elisan valmennuksessa 6.1, en ole kummoisemmin voinut juosta tai ratsastaa tms.
Hevosen selässä olen ollut, mutta se on ollut humputtelua ja kahden viikon agitauon jälkeen eilen käytiin Janin&Elisan kanssa hallilla.
Tehtiin lähinnä keppejä ja kontakteja.
Ensin kepit...
Into kepittää tosi kivasti ja vauhdilla. Se kestää sen että en liikahdakkaan eteenpäin, se kestää vedätyksen ja se kestää todella hyvin sivuirtoamisen. Se mikä meidän ongelma on kepeillä, on... ALOITUS...
Umpikulma menee, kun muistan sitä pikkaisen saattaa oikealle puolelle (en nyt tarkoita sitä, että mun pitää se sille näyttää, mutta en myöskään jää 5 metrin päähän kepeistä, sillä silloin se häpeilemättä aloittaa väärän puolen ykkösvälistä).
Avokulma on ihan hakusessa. Se vaan ampuu siihen kakkosväliin, huoh:( Into ikäänkuin tietää että se tekee väärin, se pysähtyy ja palaa luokse vaikken muuta tee kuin ehkä vähän huokaisen, mutta se EI VAAN MENE SIIHEN OIKEAAN KEPPIVÄLIIN... Eilen Jani palkkasi sitä, monta kertaa. Sitten 2 tai kolme onnistunutta suoritusta ja lopetettiin siihen. Jani sanoi, että kun Into tuli oikeaan väliin ja huusin WAU, se oikein madaltauu ja kiristää tahtia ja painelee tosi hienosti kepit loppuun. Eli ei riitä että olen oikea-aikainen ja oikeassa paikassa ja asennossa vaan pitää vielä osata kehuakkin oikeaan aikaan. On tekemistä tämmöisellä puupäällä kuin minä, mutta harjuutellaan.
Iisa teki taas upeaa jälkeä Janin kanssa. Yritetään saada nyt myös noi Iisan avokulmat kuntoon. Iisaa palkaamalla saatiin se suorittamaan kepit tosi hienosti ja nyt Jani sai jäädä hyvin kauaksi. Olin oikein aitiopaikalla nyt näkemään, kun Iisa lähestyi keppejä oikein, hyvä ettei nenä ollut jo oikeassa keppivälissä. Jani otti sekunnin kymmenesosan liian aikaisin askeleen eteenpäin ja Iisa korjasi itsensä toiseen väliin. Se on niiiiiiiiiiin jumalattoman tarkka. KUN Jani oppii noi oikeat ajoitukset ja malttaa tietyissä kohdin, niin hitto vieköön mä hihkun niille radan reunalla. Iisa menee nykyään sellaista vauhtia että oksat pois. Se nauttii silminnähden tekemisestä ja se on varmaan niin hyvässä kunnossa (siis hoikka), että pääsee lujaa :-)
Kontakteista tehtiin puomia etupalkalla, muutaman kerran keinu ja Aata loppuun. Meillä on puomilla ja Aalla pysähdykset 2on2off. Keinulla ei tarvitse etujalkoja laittaa maahan asti.
Inton_puomi
Puomilla_edelleen
En tiedä mikä on ns."nopea puomi". Jos se pitää suorittaa alle kahden sekunnin, me ei siihen kyllä kyetä. Se on fakta. Mutta etupalkalla Into otti nätisti oikean asennon ja pysyi todella hyvin vapautuskäskyyn asti paikoillaan. Nyt vahvistetaan näitä, ehkä sitten taas kisoissa joskus tämä harjoittelu palkitsee :).
Jani ja Iisa harjoittelevat nyt sitä, että Iisa etenee kontaktin loppuun ja Jani irtoaa sivusuunnassa, radan jatkuessa sinne. Niin kauan kuin oli etupalkka, ei mitää ongelmaa. Kun se jätettiin pois, ei Iisa halunnut mennä oikeaan asentoon ja vaikka tuli kontaktille asti, lähti siitä sivuun (omin lupinensa...). Mulla on tähän idea, katsotaan onnistuuko kun harjoitellaan enemmän...
A on ihan ok. Nyt pitäisi sitten vaan saada koirat palkattua eteen. Into on niin minun perskärpänen, että jos esim. Jani oli palkkaamassa noin 2 metrin päässä kontaktilta ja minä jäin "taakse", niin vapautuskäskyn saatuaan Into tulee suoraan mun luo, ei sitä paljon palkkaus tuntunut kiinostavan...plääh. No tätäkin pitää nyt alkaa työstää.
Iisa teki tätä paljon paremmin, se kun on niin rakastunut nyt siihen agi.fi:ltä joskus tilaamaani jalalliseen vinkupalloon. :-)
Nyt täytyy lähteä lenkittämään koirat, pää on konttoripäivän jäljiltä niin kipeä että tulen kohta hulluksi...sitten vielä Myssyn luo illalla :)
Josta tulikin mieleeni... Wilma tekaisi blogin, jossa kertoo Myssyn kanssa tekemisistään ja harjoittelustaan. Tervemenoa katsomaan!
http://wilma-my.blogspot.fi/
Hevosen selässä olen ollut, mutta se on ollut humputtelua ja kahden viikon agitauon jälkeen eilen käytiin Janin&Elisan kanssa hallilla.
Tehtiin lähinnä keppejä ja kontakteja.
Ensin kepit...
Into kepittää tosi kivasti ja vauhdilla. Se kestää sen että en liikahdakkaan eteenpäin, se kestää vedätyksen ja se kestää todella hyvin sivuirtoamisen. Se mikä meidän ongelma on kepeillä, on... ALOITUS...
Umpikulma menee, kun muistan sitä pikkaisen saattaa oikealle puolelle (en nyt tarkoita sitä, että mun pitää se sille näyttää, mutta en myöskään jää 5 metrin päähän kepeistä, sillä silloin se häpeilemättä aloittaa väärän puolen ykkösvälistä).
Avokulma on ihan hakusessa. Se vaan ampuu siihen kakkosväliin, huoh:( Into ikäänkuin tietää että se tekee väärin, se pysähtyy ja palaa luokse vaikken muuta tee kuin ehkä vähän huokaisen, mutta se EI VAAN MENE SIIHEN OIKEAAN KEPPIVÄLIIN... Eilen Jani palkkasi sitä, monta kertaa. Sitten 2 tai kolme onnistunutta suoritusta ja lopetettiin siihen. Jani sanoi, että kun Into tuli oikeaan väliin ja huusin WAU, se oikein madaltauu ja kiristää tahtia ja painelee tosi hienosti kepit loppuun. Eli ei riitä että olen oikea-aikainen ja oikeassa paikassa ja asennossa vaan pitää vielä osata kehuakkin oikeaan aikaan. On tekemistä tämmöisellä puupäällä kuin minä, mutta harjuutellaan.
Iisa teki taas upeaa jälkeä Janin kanssa. Yritetään saada nyt myös noi Iisan avokulmat kuntoon. Iisaa palkaamalla saatiin se suorittamaan kepit tosi hienosti ja nyt Jani sai jäädä hyvin kauaksi. Olin oikein aitiopaikalla nyt näkemään, kun Iisa lähestyi keppejä oikein, hyvä ettei nenä ollut jo oikeassa keppivälissä. Jani otti sekunnin kymmenesosan liian aikaisin askeleen eteenpäin ja Iisa korjasi itsensä toiseen väliin. Se on niiiiiiiiiiin jumalattoman tarkka. KUN Jani oppii noi oikeat ajoitukset ja malttaa tietyissä kohdin, niin hitto vieköön mä hihkun niille radan reunalla. Iisa menee nykyään sellaista vauhtia että oksat pois. Se nauttii silminnähden tekemisestä ja se on varmaan niin hyvässä kunnossa (siis hoikka), että pääsee lujaa :-)
Kontakteista tehtiin puomia etupalkalla, muutaman kerran keinu ja Aata loppuun. Meillä on puomilla ja Aalla pysähdykset 2on2off. Keinulla ei tarvitse etujalkoja laittaa maahan asti.
Inton_puomi
Puomilla_edelleen
En tiedä mikä on ns."nopea puomi". Jos se pitää suorittaa alle kahden sekunnin, me ei siihen kyllä kyetä. Se on fakta. Mutta etupalkalla Into otti nätisti oikean asennon ja pysyi todella hyvin vapautuskäskyyn asti paikoillaan. Nyt vahvistetaan näitä, ehkä sitten taas kisoissa joskus tämä harjoittelu palkitsee :).
Jani ja Iisa harjoittelevat nyt sitä, että Iisa etenee kontaktin loppuun ja Jani irtoaa sivusuunnassa, radan jatkuessa sinne. Niin kauan kuin oli etupalkka, ei mitää ongelmaa. Kun se jätettiin pois, ei Iisa halunnut mennä oikeaan asentoon ja vaikka tuli kontaktille asti, lähti siitä sivuun (omin lupinensa...). Mulla on tähän idea, katsotaan onnistuuko kun harjoitellaan enemmän...
A on ihan ok. Nyt pitäisi sitten vaan saada koirat palkattua eteen. Into on niin minun perskärpänen, että jos esim. Jani oli palkkaamassa noin 2 metrin päässä kontaktilta ja minä jäin "taakse", niin vapautuskäskyn saatuaan Into tulee suoraan mun luo, ei sitä paljon palkkaus tuntunut kiinostavan...plääh. No tätäkin pitää nyt alkaa työstää.
Iisa teki tätä paljon paremmin, se kun on niin rakastunut nyt siihen agi.fi:ltä joskus tilaamaani jalalliseen vinkupalloon. :-)
Nyt täytyy lähteä lenkittämään koirat, pää on konttoripäivän jäljiltä niin kipeä että tulen kohta hulluksi...sitten vielä Myssyn luo illalla :)
http://wilma-my.blogspot.fi/
sunnuntai 13. tammikuuta 2013
VUODEN EKAT KISAT
Kajaani 13.1.2013. Tuomarina Carin Åkesson, Ruotsi. Laji; näyttely. :-)
Agilitytermein, loistava loistava nollarata <3. Sijoitus 1... (Jos oltais vielä enemmän pärjätty, niin se olisi varmaan joku triplanollavoitto tai jotain...) mutta tämänkin kelpasi, todella.
Arvostelu alkuperäiskielellä (tota yhtä lausetta lukuunottamatta, josta en saa selvää miten se kirjoitetaan...)
Hane av utmärkt model. Vackert välformat huvud. Mandeltformade mörka ögon. Något lätta öron. Utmärkt överlinje. Hieman eteentyöntyvät lavat seistessä(käännöspalvelu). Tillräcklig kropp för åldern. Utmärkt backställ. Rör sig med bra steglängd. Utmärkt pälskvalitet.
Tämä arvostelu oikeutti Inton laatuarvosteluun "erinomainen" :D Huippujuttu!
Mentiin kilpailuluokkaan... Into oli ryhmän ensimmäisenä alussa. JA LOPUSSA. Eli Into voitti avoimen luokan urokset ja sai SA:n, eli tuloksemme AVO, ERI, AVK1,SA niin paljon enemmän kuin olisin ikinä voinut odottaa :) PU kehässä olimme vain kierroksen tai kaksi juoksemassa ja sitten tuomari kätteli meidät pois. Upea rivi siellä valloitti 4 ensimmäistä sijaa. Mutta joo, en todellakaan ole pettynyt etemme heidän joukossa olleet, olen niin järjettömän onnellinen tästäkin mitä me saatiin!
Intolla oli häntä ihan rehellisesti niin pystyssä koko ajan ennen kehää, kehän ulkopuolella ja näyttelyn jälkeen. Se oli aika epätoivonen tilanne minun kannalta ja kun menin kehään, olin sille tosi tiukka ja tuima ja äsähtelin ääneen "ärh", "häntä", ja jotain ihme äännähdyksiä, jotka saivat sen ihan hiukan ehkä hämilleen, sillä häntä pysyi täysin selkälinjan jatkona... se ei mennyt alaspäin, muttei myöskään noussut ylös, joten meidän "temppu" onnistui... Tota ei olla harjoiteltu kotona (ja tänä aamuna hieman harmitti, kun kävi mielessä, että OLISIHAN SITÄ VOINUT JOTAIN EDES TREENATA ENNEN TÄTÄ TAPAHTUMAA...mutta ehkä olin epätoivoissani uskottavampi Inton mielestä...)
Rakas rakas koirani, oma kasvattini, Iisan ja Särön poika <3! Minun Into <3!
Kiitos Mia ja Sofia. Olitte ihan huippua matkaseuraa ja kiitos tsemppauksesta!!!
Laitan tähän loppuun suomennoksen tosta arvostelusta ja taidan lähteä kennelliiton sivuille suunnittelemaan uutta näyttelyreissua :DDD !
Erinomaista mallia oleva uros. Kaunis, hyvinmuotoutunut pää. Mantelinmuotoiset tummat silmät. Hiukan kevyet korvat. Erinomainen ylälinja. Hieman eteentyöntyneet lavat seistessä. Riittävästi runkoa ikäisekseen. Erinomainen takaosa. Liikkuu hyvällä askelpituudella. Erinomainen karvanlaatu.
Tämä oli oikein mainio päätös rankalle viikolle, joka muutoin päättyi kovin kovin suureen pettymykseen :-( Tyttökaverin juoksut olivat ja menivät, eikä Ennalle tullut "oikeita tärppipäiviä". Se siitä. Itku.
Agilitytermein, loistava loistava nollarata <3. Sijoitus 1... (Jos oltais vielä enemmän pärjätty, niin se olisi varmaan joku triplanollavoitto tai jotain...) mutta tämänkin kelpasi, todella.
Arvostelu alkuperäiskielellä (tota yhtä lausetta lukuunottamatta, josta en saa selvää miten se kirjoitetaan...)
Hane av utmärkt model. Vackert välformat huvud. Mandeltformade mörka ögon. Något lätta öron. Utmärkt överlinje. Hieman eteentyöntyvät lavat seistessä(käännöspalvelu). Tillräcklig kropp för åldern. Utmärkt backställ. Rör sig med bra steglängd. Utmärkt pälskvalitet.
Tämä arvostelu oikeutti Inton laatuarvosteluun "erinomainen" :D Huippujuttu!
Mentiin kilpailuluokkaan... Into oli ryhmän ensimmäisenä alussa. JA LOPUSSA. Eli Into voitti avoimen luokan urokset ja sai SA:n, eli tuloksemme AVO, ERI, AVK1,SA niin paljon enemmän kuin olisin ikinä voinut odottaa :) PU kehässä olimme vain kierroksen tai kaksi juoksemassa ja sitten tuomari kätteli meidät pois. Upea rivi siellä valloitti 4 ensimmäistä sijaa. Mutta joo, en todellakaan ole pettynyt etemme heidän joukossa olleet, olen niin järjettömän onnellinen tästäkin mitä me saatiin!
Intolla oli häntä ihan rehellisesti niin pystyssä koko ajan ennen kehää, kehän ulkopuolella ja näyttelyn jälkeen. Se oli aika epätoivonen tilanne minun kannalta ja kun menin kehään, olin sille tosi tiukka ja tuima ja äsähtelin ääneen "ärh", "häntä", ja jotain ihme äännähdyksiä, jotka saivat sen ihan hiukan ehkä hämilleen, sillä häntä pysyi täysin selkälinjan jatkona... se ei mennyt alaspäin, muttei myöskään noussut ylös, joten meidän "temppu" onnistui... Tota ei olla harjoiteltu kotona (ja tänä aamuna hieman harmitti, kun kävi mielessä, että OLISIHAN SITÄ VOINUT JOTAIN EDES TREENATA ENNEN TÄTÄ TAPAHTUMAA...mutta ehkä olin epätoivoissani uskottavampi Inton mielestä...)
Rakas rakas koirani, oma kasvattini, Iisan ja Särön poika <3! Minun Into <3!
Kiitos Mia ja Sofia. Olitte ihan huippua matkaseuraa ja kiitos tsemppauksesta!!!
Laitan tähän loppuun suomennoksen tosta arvostelusta ja taidan lähteä kennelliiton sivuille suunnittelemaan uutta näyttelyreissua :DDD !
Erinomaista mallia oleva uros. Kaunis, hyvinmuotoutunut pää. Mantelinmuotoiset tummat silmät. Hiukan kevyet korvat. Erinomainen ylälinja. Hieman eteentyöntyneet lavat seistessä. Riittävästi runkoa ikäisekseen. Erinomainen takaosa. Liikkuu hyvällä askelpituudella. Erinomainen karvanlaatu.
Tämä oli oikein mainio päätös rankalle viikolle, joka muutoin päättyi kovin kovin suureen pettymykseen :-( Tyttökaverin juoksut olivat ja menivät, eikä Ennalle tullut "oikeita tärppipäiviä". Se siitä. Itku.
maanantai 7. tammikuuta 2013
Loma loppui...
...ihan noin vaan... miten voikaan 2 viikkoa kulua niin nopeasti? Pöh :-(
Noh, positiivista. Vaikka joka puolella tuntuu jylläävään jos jonkinlaista flunssaa ja norovirusta, säästyttiin niiltä (vaikka ihan rehellisesti sellainen "pikadieetti" ei tekisi tässä kohtaa yhtään pahaa...).
Mitä tehtiin? No toki ulkoiltiin, lenkkeiltiin, käytiin agilitya harrastamassa, ratsatettiin Myssyllä (kävin jopa muutamassa valmennuksessa :DDD), KATSOTTIIN ELOKUVIA (yömyöhään), syötiin, saatiin vieraita (Selja&Sanna&Esa&Krum&koissut), ja kruunuksi sitten valmentauduttiin ystävämme Elisan opein eilen agilityssa.
Siitä muutamalla sanalla. Into oli innokas. Se meni hienosti, en osannut ohjata tarpeeksi hyvin:-( Jäimme junnaamaan yhtä kohtaa, joka kostautuu tossa myöhemmin... Rata oli oikeasti ihan hirmuisen kiva, paljon piti juosta, mutta myös tekniikat sai (si) hallita :-). Oli niin ihanaa mennä taas Inton kanssa, mutta sitten sanoin pohje irti työsopimuksen ja se olikin siinä. En uskalla sitä rasittaa sen jälkeen kun se "poksahtaa", joten en sitten saanut onnistumisen tunnetta:(.
Into_ja_Jaana
MUTTA, koska Elisa oli ystävällinen, niin hän myöntyi kokeilemaan Inton kanssa... Ja, noh, joo... Kun ohjaaja osaa, niin kyllähän koirakin osaa. Se yhden kohdan jankkaaminen kostautuu videolla tossa, missä Into ei irtoa tohon suoraan putkeen (se meni siihen alussa niiiiiin lujaa), mutta noita meidän jo etukäteen vaikeina tiedettyjä kohtia lukuunottamatta. WAU <3! Kiitos Elisa!
Into_ja_Elisa
Jani ja Iisa. Kerrankin olin AIVAN HILJAA. Koko valmennuksen ajan. Ei mulla ollut mitään sanottavaa, mun suu oli sanoinkuvannollisesti auki. Iisa meni, ei kysellyt, ei himmaillut. Hyppäsi tyhjäänhypyt, kepitti takanaleikkaukksineen kaikkineen, irtosi putkiin jnejne. Elisa sanoi, ettei ole koskaan nähnyt Iisan menevän niin lujaa :-) JESJESJESJES!!! Ja se oli vielä pisteenä iin päälle tosi kuuliainen. Tässä on yhdistettynä useampi yritys ja viimeisellä tulee pari kieltoa ja siihen putkeenkaan se ei lähde. Jani astuu sen jalan päälle vähän aikaisemmin + molemmat alkavat olla jo hyvin väsyneitä...mutta HIENOA MENOA (anteeksi, mä vaan huudan...:D)
Iisa_ja_Jani
Noh, mikäs tässä. Aloitettiin työt, joista olen todella pihalla (ja hyvin ulkoistanut itseni jopa saamalla salasanan vanhaksi koneella:D), parannetaan nyt toi pohje, jotta pääsisi jälleen juoksemaan ja ratsastamaan. Vakaa aikomus on nyt tammikuun aikana elää terveellisesti ja yrittää saada hieman kuntoa kohoamaan!
Ja hyvät rakkaat ihmiset jotka tänne blogiin eksytte...pitäkää peukkuja että Intosta tulisi isukki tässä tulevien kuukausien aikana!!!
Noh, positiivista. Vaikka joka puolella tuntuu jylläävään jos jonkinlaista flunssaa ja norovirusta, säästyttiin niiltä (vaikka ihan rehellisesti sellainen "pikadieetti" ei tekisi tässä kohtaa yhtään pahaa...).
Mitä tehtiin? No toki ulkoiltiin, lenkkeiltiin, käytiin agilitya harrastamassa, ratsatettiin Myssyllä (kävin jopa muutamassa valmennuksessa :DDD), KATSOTTIIN ELOKUVIA (yömyöhään), syötiin, saatiin vieraita (Selja&Sanna&Esa&Krum&koissut), ja kruunuksi sitten valmentauduttiin ystävämme Elisan opein eilen agilityssa.
Siitä muutamalla sanalla. Into oli innokas. Se meni hienosti, en osannut ohjata tarpeeksi hyvin:-( Jäimme junnaamaan yhtä kohtaa, joka kostautuu tossa myöhemmin... Rata oli oikeasti ihan hirmuisen kiva, paljon piti juosta, mutta myös tekniikat sai (si) hallita :-). Oli niin ihanaa mennä taas Inton kanssa, mutta sitten sanoin pohje irti työsopimuksen ja se olikin siinä. En uskalla sitä rasittaa sen jälkeen kun se "poksahtaa", joten en sitten saanut onnistumisen tunnetta:(.
Into_ja_Jaana
MUTTA, koska Elisa oli ystävällinen, niin hän myöntyi kokeilemaan Inton kanssa... Ja, noh, joo... Kun ohjaaja osaa, niin kyllähän koirakin osaa. Se yhden kohdan jankkaaminen kostautuu videolla tossa, missä Into ei irtoa tohon suoraan putkeen (se meni siihen alussa niiiiiin lujaa), mutta noita meidän jo etukäteen vaikeina tiedettyjä kohtia lukuunottamatta. WAU <3! Kiitos Elisa!
Into_ja_Elisa
Jani ja Iisa. Kerrankin olin AIVAN HILJAA. Koko valmennuksen ajan. Ei mulla ollut mitään sanottavaa, mun suu oli sanoinkuvannollisesti auki. Iisa meni, ei kysellyt, ei himmaillut. Hyppäsi tyhjäänhypyt, kepitti takanaleikkaukksineen kaikkineen, irtosi putkiin jnejne. Elisa sanoi, ettei ole koskaan nähnyt Iisan menevän niin lujaa :-) JESJESJESJES!!! Ja se oli vielä pisteenä iin päälle tosi kuuliainen. Tässä on yhdistettynä useampi yritys ja viimeisellä tulee pari kieltoa ja siihen putkeenkaan se ei lähde. Jani astuu sen jalan päälle vähän aikaisemmin + molemmat alkavat olla jo hyvin väsyneitä...mutta HIENOA MENOA (anteeksi, mä vaan huudan...:D)
Iisa_ja_Jani
Noh, mikäs tässä. Aloitettiin työt, joista olen todella pihalla (ja hyvin ulkoistanut itseni jopa saamalla salasanan vanhaksi koneella:D), parannetaan nyt toi pohje, jotta pääsisi jälleen juoksemaan ja ratsastamaan. Vakaa aikomus on nyt tammikuun aikana elää terveellisesti ja yrittää saada hieman kuntoa kohoamaan!
Ja hyvät rakkaat ihmiset jotka tänne blogiin eksytte...pitäkää peukkuja että Intosta tulisi isukki tässä tulevien kuukausien aikana!!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)