26.6.1994-29.6.2010
Se oli rakkautta ja se kesti onneksemme 16 vuotta.
Saimme sinut luonamme pitää pitkän aikaa ja aikoinaan lupasimme, että päivääkään ei sinun tarvitse täällä viettää kipeänä tai pahoinvoivana.
Me olimme sinulle velkaa matkan helpotukseen sinä lämpimänä ja aurinkoisena kesäkuun aamuna, kun voimasi loppuivat.
Me rakastamme sinua aina. Me muistamme sinut aina. Ja on meillä aina myös pikkaisen ikävä.
Decision Plucky Princess
17.3.2010-6.5.2010
(tämä on suoraan pentupäiväkirjasta)
6.5.2010
Tytön kunto ja paino romahtivat. Aamupaino 655g. Kyllä me tänään mennään ja lasketaan meidän kaunis, toivottu ja odotettu rinsessa sateenkaarisillalle.
Aamulla se on väsynyt, ei jaksa syödä, yritti imeä muttei ollut enää voimia. Niin pieni ja hento, niin rakas. Syy, jonka vuoksi tähän lähdettiin... saataisiin Iisan tyttöpentu... Poika jää. Se on myös rakas.
Itse olen väsynyt ja pettynyt. En selvinnyt, en osannut auttaa. Oikeasti yritin, mutta en mahda mitään enää.
Anteeksi rinsessa ja hyvää matkaa.
Nyt se on ohi. Miun pikkutyttö ei enää ole täällä. Ikävä ja kipu on suunnaton, mutta tieto siitä. ettei sen tarvitse enää taistella ja tuntea kipua, on helpottavaa.
Pennulla oli siis synnynnäinen munuaisvika, joka todettiin avauksessa. Tämän kirjoituksen jälkeen en päiväkirjaan kirjoittanut sanaakaan, enkä ole sitä myöskään lukenut. Ihan hullua, mutta sattuu niin kovasti vieläkin.
REIJA
Ranslain Reija
3.3.1989-3.8.2003
Ihan ensimmäinen rakas tricolor-shelttini joka vahvisti rakkauteni tätä upeaa rotua kohtaan. Saimme Reijankin pitää onnellisen pitkään luonamme ja vaikka Reija asuikin vanhempieni luona, se oli niin paljon meillä kylässä ja hoidossa, että Reijan lähtiessä suru oli suuri.
Muistoissa Reija on yhä, se on rakas ja arvokas muisto.
Haluan uskoa, että nämä kaikki kolme kirmailevat nuorina ja terveinä ja voimakkaina siellä kaukana sateenkaarisillalla ja heiluttavat häntäänsä sitten kun me joskus jälleen kohtaamme!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti