torstai 24. tammikuuta 2013

Vauhtitreeniä

Kävin viime viikolla Helsingin työreissulla tapaamassa Caloanderin Jennaa Vuokkoset Areenalla, jossa hän valmensi omaa treeniryhmäänsä.

Oi, se oli niin kivan näköinen vauhtirata, että vidoin radan jotta saataisiin sitä joskus itse treenata. Jenna vielä ystävällisesti lähetti minulle ratapiirrustuksen, joten päästiin ihan sen avulla rata rakentamaan.

Sai juosta. Oli niin hauskaa. Ei ollut mitään "hankalaa"...paitsi että niitä hankalia kohtia olikin yllättäen monta :)
Putkijarrutukset on joko liian kevyitä tai liian voimakkaita, renkaan suoritukseen en voi Inton kanssa luottaa, varsinkin, jos lähden itse vedättämään niin lujaa kuin näillä persjaloillani pääsen eteenpäin... Huolellisuutta pitää olla helpontuntuisissakin (ja varsinkin niissä) kohdissa. Jajajajajajaja...

No, oli siellä hyvääkin pätkää. Mutta nyt piti todeta, että en saanut Intoa irroitettua tarpeeksi kaukaa hypyn takaakierrolle, jotta olisin siitä ehtinyt suoran putken päähän tekemään persjättöä. Yritin ja yritin, mutta en ehdi. Into parhaassa tapauksessa painoi suorasta putkesta suoraan edessä olevaan mutkaputkeen, mutta jos minä juoksen eteenpäin, en ehdi sitä "kalastaa" persjättöön mukaani vaan sehän jatkaa mun liikkeen mukana suoraan eteenpäin... Eli en ehkä jatkossakaan sitten yritä voittaa Intoa vauhdissa, varsinkaan suorilla putkilla. Tässä muutama veto (en jaksa niitä nyt alkaa yhdistämään youtubessa...)

Inton_vauhtitreeniä_1

Inton_vauhtitreeniä_2

Inton_vauhtitreeniä_3

Jani ja Iisa eivät näyttäneet tänään parasta osaamistaan. Janin hermot oli selkeästi tiukalla ja se ei ohjannut ollenkaan niin hyvin kuin viime aikoina on totuttu.

Viimeselle koetukselle käskin Janin olla hiljaa ja keskittyä vain ohjaamiseen... Ja SEHÄN TOIMI. Tässä video.

Iisan_vauhtitreeni

maanantai 21. tammikuuta 2013

Mitäs tässä.

Agilityrintamalla ei ole kummoisia tapahtunut, koska toi mun pohje kramppasi Elisan valmennuksessa 6.1, en ole kummoisemmin voinut juosta tai ratsastaa tms.
Hevosen selässä olen ollut, mutta se on ollut humputtelua ja kahden viikon agitauon jälkeen eilen käytiin Janin&Elisan kanssa hallilla.

Tehtiin lähinnä keppejä ja kontakteja.

Ensin kepit...
Into kepittää tosi kivasti ja vauhdilla. Se kestää sen että en liikahdakkaan eteenpäin, se kestää vedätyksen ja se kestää todella hyvin sivuirtoamisen. Se mikä meidän ongelma on kepeillä, on... ALOITUS...
Umpikulma menee, kun muistan sitä pikkaisen saattaa oikealle puolelle (en nyt tarkoita sitä, että mun pitää se sille näyttää, mutta en myöskään jää 5 metrin päähän kepeistä, sillä silloin se häpeilemättä aloittaa väärän puolen ykkösvälistä).
Avokulma on ihan hakusessa. Se vaan ampuu siihen kakkosväliin, huoh:( Into ikäänkuin tietää että se tekee väärin, se pysähtyy ja palaa luokse vaikken muuta tee kuin ehkä vähän huokaisen, mutta se EI VAAN MENE SIIHEN OIKEAAN KEPPIVÄLIIN... Eilen Jani palkkasi sitä, monta kertaa. Sitten 2 tai kolme onnistunutta suoritusta ja lopetettiin siihen. Jani sanoi, että kun Into tuli oikeaan väliin ja huusin WAU, se oikein madaltauu ja kiristää tahtia ja painelee tosi hienosti kepit loppuun. Eli ei riitä että olen oikea-aikainen ja oikeassa paikassa ja asennossa vaan pitää vielä osata kehuakkin oikeaan aikaan. On tekemistä tämmöisellä puupäällä kuin minä, mutta harjuutellaan.

Iisa teki taas upeaa jälkeä Janin kanssa. Yritetään saada nyt myös noi Iisan avokulmat kuntoon. Iisaa palkaamalla saatiin se suorittamaan kepit tosi hienosti ja nyt Jani sai jäädä hyvin kauaksi. Olin oikein aitiopaikalla nyt näkemään, kun Iisa lähestyi keppejä oikein, hyvä ettei nenä ollut jo oikeassa keppivälissä. Jani otti sekunnin kymmenesosan liian aikaisin askeleen eteenpäin ja Iisa korjasi itsensä toiseen väliin. Se on niiiiiiiiiiin jumalattoman tarkka. KUN Jani oppii noi oikeat ajoitukset ja malttaa tietyissä kohdin, niin hitto vieköön mä hihkun niille radan reunalla. Iisa menee nykyään sellaista vauhtia että oksat pois. Se nauttii silminnähden tekemisestä ja se on varmaan niin hyvässä kunnossa (siis hoikka), että pääsee lujaa :-)

Kontakteista tehtiin puomia etupalkalla, muutaman kerran keinu ja Aata loppuun. Meillä on puomilla ja Aalla pysähdykset 2on2off. Keinulla ei tarvitse etujalkoja laittaa maahan asti.


Inton_puomi

Puomilla_edelleen


En tiedä mikä on ns."nopea puomi". Jos se pitää suorittaa alle kahden sekunnin, me ei siihen kyllä kyetä. Se on fakta. Mutta etupalkalla Into otti nätisti oikean asennon ja pysyi todella hyvin vapautuskäskyyn asti paikoillaan. Nyt vahvistetaan näitä, ehkä sitten taas kisoissa joskus tämä harjoittelu palkitsee :).

Jani ja Iisa harjoittelevat nyt sitä, että Iisa etenee kontaktin loppuun ja Jani irtoaa sivusuunnassa, radan jatkuessa sinne. Niin kauan kuin oli etupalkka, ei mitää ongelmaa. Kun se jätettiin pois, ei Iisa halunnut mennä oikeaan asentoon ja vaikka tuli kontaktille asti, lähti siitä sivuun (omin lupinensa...). Mulla on tähän idea, katsotaan onnistuuko kun harjoitellaan enemmän...

A on ihan ok. Nyt pitäisi sitten vaan saada koirat palkattua eteen. Into on niin minun perskärpänen, että jos esim. Jani oli palkkaamassa noin 2 metrin päässä kontaktilta ja minä jäin "taakse", niin vapautuskäskyn saatuaan Into tulee suoraan mun luo, ei sitä paljon palkkaus tuntunut kiinostavan...plääh. No tätäkin pitää nyt alkaa työstää.

Iisa teki tätä paljon paremmin, se kun on niin rakastunut nyt siihen agi.fi:ltä joskus tilaamaani jalalliseen vinkupalloon. :-)

Nyt täytyy lähteä lenkittämään koirat, pää on konttoripäivän jäljiltä niin kipeä että tulen kohta hulluksi...sitten vielä Myssyn luo illalla :)


Josta tulikin mieleeni... Wilma tekaisi blogin, jossa kertoo Myssyn kanssa tekemisistään ja harjoittelustaan. Tervemenoa katsomaan!

http://wilma-my.blogspot.fi/

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

VUODEN EKAT KISAT

Kajaani 13.1.2013. Tuomarina Carin Åkesson, Ruotsi. Laji; näyttely.  :-)

Agilitytermein, loistava loistava nollarata <3. Sijoitus 1... (Jos oltais vielä enemmän pärjätty, niin se olisi  varmaan joku triplanollavoitto tai jotain...) mutta tämänkin kelpasi, todella.

Arvostelu alkuperäiskielellä (tota yhtä lausetta lukuunottamatta, josta en saa selvää miten se kirjoitetaan...)

Hane av utmärkt model. Vackert välformat huvud. Mandeltformade mörka ögon. Något lätta öron. Utmärkt överlinje. Hieman eteentyöntyvät lavat seistessä(käännöspalvelu). Tillräcklig kropp för åldern. Utmärkt backställ. Rör sig med bra steglängd. Utmärkt pälskvalitet.

Tämä arvostelu oikeutti Inton laatuarvosteluun "erinomainen" :D Huippujuttu!

Mentiin kilpailuluokkaan... Into oli ryhmän ensimmäisenä alussa. JA LOPUSSA. Eli Into voitti avoimen luokan urokset ja sai SA:n, eli tuloksemme AVO, ERI, AVK1,SA  niin paljon enemmän kuin olisin ikinä voinut odottaa :) PU kehässä olimme vain kierroksen tai kaksi juoksemassa ja sitten tuomari kätteli meidät pois. Upea rivi siellä valloitti 4 ensimmäistä sijaa. Mutta joo, en todellakaan ole pettynyt etemme heidän joukossa olleet, olen niin järjettömän onnellinen tästäkin mitä me saatiin!

Intolla oli  häntä ihan rehellisesti niin pystyssä koko ajan ennen kehää, kehän ulkopuolella ja näyttelyn jälkeen. Se oli aika epätoivonen tilanne minun kannalta ja kun menin kehään, olin sille tosi tiukka ja tuima ja äsähtelin ääneen "ärh", "häntä", ja jotain ihme äännähdyksiä, jotka saivat sen ihan hiukan ehkä hämilleen, sillä häntä pysyi täysin selkälinjan jatkona... se ei mennyt alaspäin, muttei myöskään noussut ylös, joten meidän "temppu" onnistui... Tota ei olla harjoiteltu kotona (ja tänä aamuna hieman harmitti, kun kävi mielessä, että OLISIHAN SITÄ VOINUT JOTAIN EDES TREENATA ENNEN TÄTÄ TAPAHTUMAA...mutta ehkä olin epätoivoissani uskottavampi Inton mielestä...)

Rakas rakas koirani, oma kasvattini, Iisan ja Särön poika <3! Minun Into <3!

Kiitos Mia ja Sofia. Olitte ihan huippua matkaseuraa ja kiitos tsemppauksesta!!!

Laitan tähän loppuun suomennoksen tosta arvostelusta ja taidan lähteä kennelliiton sivuille suunnittelemaan uutta näyttelyreissua :DDD !

Erinomaista mallia oleva uros. Kaunis, hyvinmuotoutunut pää. Mantelinmuotoiset tummat silmät. Hiukan kevyet korvat. Erinomainen ylälinja. Hieman eteentyöntyneet lavat seistessä. Riittävästi runkoa ikäisekseen. Erinomainen takaosa. Liikkuu hyvällä askelpituudella. Erinomainen karvanlaatu.

Tämä oli oikein mainio päätös rankalle viikolle, joka muutoin päättyi kovin kovin suureen pettymykseen :-( Tyttökaverin juoksut olivat ja menivät, eikä Ennalle tullut "oikeita tärppipäiviä". Se siitä. Itku.

maanantai 7. tammikuuta 2013

Loma loppui...

...ihan noin vaan... miten voikaan 2 viikkoa kulua niin nopeasti? Pöh :-(

Noh, positiivista. Vaikka joka puolella tuntuu jylläävään jos jonkinlaista flunssaa ja norovirusta, säästyttiin niiltä (vaikka ihan rehellisesti sellainen "pikadieetti" ei tekisi tässä kohtaa yhtään pahaa...).

Mitä tehtiin? No toki ulkoiltiin, lenkkeiltiin, käytiin agilitya harrastamassa, ratsatettiin Myssyllä (kävin jopa muutamassa valmennuksessa :DDD), KATSOTTIIN ELOKUVIA (yömyöhään), syötiin, saatiin vieraita (Selja&Sanna&Esa&Krum&koissut), ja kruunuksi sitten valmentauduttiin ystävämme Elisan opein eilen agilityssa.

Siitä muutamalla sanalla. Into oli innokas. Se meni hienosti, en osannut ohjata tarpeeksi hyvin:-( Jäimme junnaamaan yhtä kohtaa, joka kostautuu tossa myöhemmin... Rata oli oikeasti ihan hirmuisen kiva, paljon piti juosta, mutta myös tekniikat sai (si) hallita :-). Oli niin ihanaa mennä taas Inton kanssa, mutta sitten sanoin pohje irti työsopimuksen ja se olikin siinä. En uskalla sitä rasittaa sen jälkeen kun se "poksahtaa", joten en sitten saanut onnistumisen tunnetta:(.

Into_ja_Jaana

MUTTA, koska Elisa oli ystävällinen, niin hän myöntyi kokeilemaan Inton kanssa... Ja, noh, joo... Kun ohjaaja osaa, niin kyllähän koirakin osaa. Se yhden kohdan jankkaaminen kostautuu videolla tossa, missä Into ei irtoa tohon suoraan putkeen (se meni siihen alussa niiiiiin lujaa), mutta noita meidän jo etukäteen vaikeina tiedettyjä kohtia lukuunottamatta. WAU <3! Kiitos Elisa!

Into_ja_Elisa

Jani ja Iisa. Kerrankin olin AIVAN HILJAA. Koko valmennuksen ajan. Ei mulla ollut mitään sanottavaa, mun suu oli sanoinkuvannollisesti auki. Iisa meni, ei kysellyt, ei himmaillut. Hyppäsi tyhjäänhypyt, kepitti takanaleikkaukksineen kaikkineen, irtosi putkiin jnejne. Elisa sanoi, ettei ole koskaan nähnyt Iisan menevän niin lujaa :-) JESJESJESJES!!! Ja se oli vielä pisteenä iin päälle tosi kuuliainen. Tässä on yhdistettynä useampi yritys ja viimeisellä tulee pari kieltoa ja siihen putkeenkaan se ei lähde. Jani astuu sen jalan päälle vähän aikaisemmin + molemmat alkavat olla jo hyvin väsyneitä...mutta HIENOA MENOA (anteeksi, mä vaan huudan...:D)

Iisa_ja_Jani

Noh, mikäs tässä. Aloitettiin työt, joista olen todella pihalla (ja hyvin ulkoistanut itseni jopa saamalla salasanan vanhaksi koneella:D), parannetaan nyt toi pohje, jotta pääsisi jälleen juoksemaan ja ratsastamaan. Vakaa aikomus on nyt tammikuun aikana elää terveellisesti ja yrittää saada hieman kuntoa kohoamaan!

Ja hyvät rakkaat ihmiset jotka tänne blogiin eksytte...pitäkää peukkuja että Intosta tulisi isukki tässä tulevien kuukausien aikana!!!