tiistai 18. marraskuuta 2014

Kotikisat

Vihdoin päästiin omaan halliin, tutuille esteille ja hyvälle uudelle pohjalle kisaamaan.


Erona "normikisoihin" myös se, että Janin ollessa työreissussa Helsingissä, olin ilmoittautunut sekä Inton että Iisan kanssa kaikille radoille. Onneksi medit olivat lauantaina viimeisenä vuorossa, sai nukkua vähän pidempään. Olin loppuviikon itsekin eteläisessä Suomessa kokouksessa, joten olo oli aika väsähtänyt.


Tuomarina Savikon Seppo. Hmmm. Seppo olikin sitten tehnyt melkoisen kinkkiset radat.


Eka rata oli jo sellainen, että UNOHDIN sen. Inton kanssa. Keinulle piti mennä mutkaputkesta ja katselin ympärillä olevia hyppyjä ajatusten lyödessä tyhjää... "mihin meidän piti mennä????".
Hyllyhän toi rata oli.


https://www.youtube.com/watch?v=lc2EXC3ipRY&list=UUbkdQku_h80kJS1WIPBd-IA




Iisan kanssa keskityttiin lähtöihin, sekä kontakteihin. Se taisi nousta seisomaan lähtötilanteessa, mutta en välittänyt siitä. Se EI haukkunut, se EI liikkunut ennen lupaa! Ja kontaktit... UPEAT! Jäi ihan voittajafiilis vaikka mun huonon ohjauksen takia siitä hylkyrata tulikin.


https://www.youtube.com/watch?v=DlICZHbhhT0&list=UUbkdQku_h80kJS1WIPBd-IA&index=2








Toinen rata oli Sepon sanojen mukaan se vaikein. Inton kanssa sain sen kiertämään sellaisen hypyn joka piti mennä suoraan, este nro 4. Silti; me vedettiin täysillä, loppuun asti. Se oli varmaan yksi niistä huippuradoista fiilikseltään mitä ollaan tehty. TästäKIN jäi niin huippu mieli. En kertonut Intolle että se olisi tehnyt virheitä. Koira sai juosta täysillä loppuun. Sen eron tietää, silloin kun olen "näyttänyt" Intolle radalla että tehtiin virhe, sehän jää vain räkyttämään ja komentamaan minua...


Iisan vuoro. PYSYI HILJAA lähdössä. PYSÄHTYI kontaktit niin, että tein rauhalliset valssit kävellen ennen kuin laskin sen eteenpäin. Oli siellä kökköä ja tökköä, mutta NOLLA on nolla :) Tehtiin yhteistyötä ja jopa yksi niisto. Ei sijoituttu, mutta ei se ollut tavoitekkaan. Tavoiteet me asetettiin ihan muualle ja ne saavutettiin.


Viimeisellä radalla olin parissa kohdassa Inton kanssa myöhässä. Yritin kerrankin tehdä persjättöä, joka ei todellakaan ollut oppikirjasta... Pussista putkeen juokseminen suoralla; en voita vauhdissa Intoa. Mutta mutta; tsempillä nolla!!! NOLLA :)! Onkohan nyt kolmet viimeiset kisat ja kaikista yksi virheetön rata. Se on iiiiiiso edistysaskel meille. Vielä niitä joskus tulee kaksi yhdelle päivälle. Sitä en tiedä milloin, mutta luotan tähän.


https://www.youtube.com/watch?v=ABVxPfiW9wg&index=4&list=UUbkdQku_h80kJS1WIPBd-IA




Iisan kanssa viimeinen rata oli hylky. Joku huusi viimeisen suoran putken kohdalla "JUOKSE". Ja minä juoksin... Oli aivan huikea olo, kun tehtiin hommia ihan loppuun asti. Ja ihan rehellisesti, mä olin aivan puhki. Mun reidet oli vielä maanantaina niin väsyneet, kipeät, kolottavat ja niitä poltti, että tiesi kyllä juosseensa. Mutta huikea fiilis näistä kotikisoista.


https://www.youtube.com/watch?v=IJE1KWLHbjw&index=3&list=UUbkdQku_h80kJS1WIPBd-IA




Parasta tässä kaikessa oli se, että Inton anturat eivät reagoineet mitenkään. Ajattelin jättää sen kuukauden treenitauolla, mutta huomenna meillä olisi treenit ja mä vielä sitä mietin... Hyväähän se tekisi, itse kun vaan malttaisi. Toinen mahdollisuus olisi jäädä tauolle joulukuussa, Sepon valmennuksen jälkeen, sillä saattaa olla aika kova juttu lähteä viikonlopun valmennukseen suoraan tauolta.


Helga sitten kehitteli kierroksia maanantain treeneissä. Sille on pakko saada opetettua irtoamista ja estehakuisuutta. Sen hankaluus tuntuu olevan nyt sellainen, että ei halua irrota Janista "poispäin". Putkeen ei lähtenyt "väärältä, eli ulkopuolen" ohjauksesta. Samoin sen kanssa joku takanaleikkaus on aivan työn ja tuskan takana. Noh, hiljaa hyvä tulee...kai. Sen kun pitäisi noiden lisäksi oppia niiiiiiiiin paljon muitakin asioita.


Pakko tähän vielä laittaa pari sanaa heppailusta. Myssy on ollut jotenkin niin mahdottoman ihana. Se toimii kouluvalmennuksissa ihan eri tavalla kuin vielä viime keväänä. Olen käynyt Vartiaisen Terhin opissa ja tuntuu jotenkin että kaikki osa-alueet ovat menneet eteenpäin. (Jopa ratsastaja ;-) ). Se on rauhallinen, rento ja se yrittää. Se tekee täsmällisesti ja sen kanssa on vain niin mukavaa. Esteillä olen käynyt pari kertaa; Madis Mornan valmennuksissa. Ensimmäinen kerta oli täydellistä sekoilua (valmentaja huusi kerran: " You´re killing me"), mutta nyt sunnuntaina oli jotenkin ihan eri ote.


Inton agilitytauon aikana aion kyllä käyttää siitä vapautuvan ajan Myssyn kanssa. Tiedä vaikka joskus sillä jonkin kisan ottaisi tavoitteeksi. Minä, jolla ei ole pätkääkään kilpailuviettisyyttä!


Hyvää loppuviikkoa.

tiistai 11. marraskuuta 2014

Niitä näitä...

Kisattiin Jkl viime lauantaina. Meni hyvin ja huonosti.

Radat järjestyksessä molemmilla hyl-0-hyl.

Hyvää oli tietty toi agilitynollarata molemmilla. Huonoa oli että siinäkin radalla sain tehtyä megalomaanisen radanlukuvirheen ja melkein pussilla törmäsin Inton kanssa...ohjaus sitten vaihtui (TAAS) lennosta, puomille sain kuin sainkin sen menemään turvallisesta kulmasta (sitä ennen se törmäsi mun jalkoihin ja luulin meidän saaneen siitä vitosen), ja ei jäänyt mitenkään tunne että rata olisi ollut sujuva... Mutta nolla on nolla :) Oltiin sijalla jotain, en tiedä. Jani ja Iisa menivät nätisti lähtötilannetaistelun jälkeen ja olivat sijalla 2. Noi kontaktit sujuu silloin hienosti, kun Iisa kuuntelee lähdössä...

Iisa_0/2

Into_nollarata

Noh, sitähän se ei sitten tehnyt lainkaan ekalla tai vikalla radalla. Kauheaa katsottavaa... Mutta kun ongelma on tiedossa, sitä varten tehdään paljon töitä. Eikä noi lähdöt Intonkaan kanssa (todellakaan) ole hallittuja, mutta ei ihan niin kamalia kuin Iisalla ;-)

Iisa_hr

Into_hr

Iisa_agihyl

Into_agihyl

Intolla oli nyt toisen kerran samaisen kisapaikan jälkeen anturat ihan hellät :( se ihan linkutti illalla. Pesin sen sunnuntaista näyttelyä varten ja selvästi lämmin vesi tuntui anturoissa hyvältä. Rasvailin niitä moneen otteeseen ja aamulla puoli kuusi katsoin miten se kävelee...laitoin Sirkulle viestin, että näyttely jää välistä (linkutti) ja jatkoin unia. Toinen kerta tämänkin, että Jkl näyttely jää välistä. Edellisen kerran oksensin yöllä... Ehkä mä en sinne sitten enää edes ilmoittaudu jatkossa...

Nyt Into kävelee ihan normaalisti. Anturat näyttävät oikein hyviltä ja rasvaus ja "tehohoito" jatkuu. Saa nähdä starttaammeko kotikisoissa.

Sunnuntai sitten saatiin kulumaan kuitenkin koiramaisissa harrastuksissa. Into joutui jäämään ihan autoon, mutta Helga ja Iisa pääsivät agilityhallille ratatreeneihin. Tietenkään Iisan kanssa ei tehty koko rataa; harjoiteltiin lähtötilannetta.

Koska minun on tarkoitus sen kanssa juosta ensi vkl 3 rataa, kokeilin ensin. Ei mitään ongelmaa. Istui kuin tatti. Lähti käskystä. Juoksin rataa sen verran että tein kontaktit. Toimi. Loistavasti :)!!!
Jani kokeili myös. Pelleili ja porsasteli. Kantoi pois kerran ja meni uudestaan. Ei mitään ongelmaa... Toi koira on joskus niin niin niin ........ mutta rakas se on silti. Haasteita haasteita :)

Ja Helga. Meidän hullukaheli.

Ei ollut hirveät odotuksen radan suhteen. Jani ei ole tehnyt lähes koskaan pitkän radan treeniä. Jotain epiksiä kokeillut, ja nehän ovat olleet aika kaaottisia. Kyllä tässäkin näkee, että kun juokseminen tulee mukaan, Helga jää "kiinni" ohjaajaan. Se oikeasti irtoaa ihan hyvinkin pienen radan treeneissä, mutta vauhti ei ole sille vielä kovin hallittavissa.

Helga 1.kokeilu

Helga 2.kokeilu

Janille jäi niiiiiiiiiiiin hyvä mieli tosta. Sanoi että ei ole ikinä hymyillyt yhtä paljon radalla. Vaikka se EI mennyt niinkuin Strömsössä, niin kyllähän tossa pätkittäin laji on jo agilityksi tunnistettavissa. Tosta sai oikein loistavia ajatuksia treenattavien asioiden suhteen.

Ja pakko kertoa tähän loppuun. Lyyli on aikamoisen huikea... Janne on oppinut lyhyessä ajassa hienosti sitä ohjaamaan ja Lyyli on niin rakastettava ja ohjaajaa mielyttävä, että nehän ovat vähintään yhtä pitkällä agilityssa kuin Helga konsanaan! Eilen ne kieputteli sellaista valssihässäkkää ja takanaleikkausta että oksat pois! Kokeiltiin ihan miten Lyyli hyppää 40-45 cm esteet. Ei MINKÄÄNLAISTA ongelmaa, vaikka se ei olekaan todellakaan mikään iso medi. Hienoa!

Hyvillä mielin loppuviikkoa kohden.