Kotikisat

Vihdoin päästiin omaan halliin, tutuille esteille ja hyvälle uudelle pohjalle kisaamaan.


Erona "normikisoihin" myös se, että Janin ollessa työreissussa Helsingissä, olin ilmoittautunut sekä Inton että Iisan kanssa kaikille radoille. Onneksi medit olivat lauantaina viimeisenä vuorossa, sai nukkua vähän pidempään. Olin loppuviikon itsekin eteläisessä Suomessa kokouksessa, joten olo oli aika väsähtänyt.


Tuomarina Savikon Seppo. Hmmm. Seppo olikin sitten tehnyt melkoisen kinkkiset radat.


Eka rata oli jo sellainen, että UNOHDIN sen. Inton kanssa. Keinulle piti mennä mutkaputkesta ja katselin ympärillä olevia hyppyjä ajatusten lyödessä tyhjää... "mihin meidän piti mennä????".
Hyllyhän toi rata oli.


https://www.youtube.com/watch?v=lc2EXC3ipRY&list=UUbkdQku_h80kJS1WIPBd-IA




Iisan kanssa keskityttiin lähtöihin, sekä kontakteihin. Se taisi nousta seisomaan lähtötilanteessa, mutta en välittänyt siitä. Se EI haukkunut, se EI liikkunut ennen lupaa! Ja kontaktit... UPEAT! Jäi ihan voittajafiilis vaikka mun huonon ohjauksen takia siitä hylkyrata tulikin.


https://www.youtube.com/watch?v=DlICZHbhhT0&list=UUbkdQku_h80kJS1WIPBd-IA&index=2








Toinen rata oli Sepon sanojen mukaan se vaikein. Inton kanssa sain sen kiertämään sellaisen hypyn joka piti mennä suoraan, este nro 4. Silti; me vedettiin täysillä, loppuun asti. Se oli varmaan yksi niistä huippuradoista fiilikseltään mitä ollaan tehty. TästäKIN jäi niin huippu mieli. En kertonut Intolle että se olisi tehnyt virheitä. Koira sai juosta täysillä loppuun. Sen eron tietää, silloin kun olen "näyttänyt" Intolle radalla että tehtiin virhe, sehän jää vain räkyttämään ja komentamaan minua...


Iisan vuoro. PYSYI HILJAA lähdössä. PYSÄHTYI kontaktit niin, että tein rauhalliset valssit kävellen ennen kuin laskin sen eteenpäin. Oli siellä kökköä ja tökköä, mutta NOLLA on nolla :) Tehtiin yhteistyötä ja jopa yksi niisto. Ei sijoituttu, mutta ei se ollut tavoitekkaan. Tavoiteet me asetettiin ihan muualle ja ne saavutettiin.


Viimeisellä radalla olin parissa kohdassa Inton kanssa myöhässä. Yritin kerrankin tehdä persjättöä, joka ei todellakaan ollut oppikirjasta... Pussista putkeen juokseminen suoralla; en voita vauhdissa Intoa. Mutta mutta; tsempillä nolla!!! NOLLA :)! Onkohan nyt kolmet viimeiset kisat ja kaikista yksi virheetön rata. Se on iiiiiiso edistysaskel meille. Vielä niitä joskus tulee kaksi yhdelle päivälle. Sitä en tiedä milloin, mutta luotan tähän.


https://www.youtube.com/watch?v=ABVxPfiW9wg&index=4&list=UUbkdQku_h80kJS1WIPBd-IA




Iisan kanssa viimeinen rata oli hylky. Joku huusi viimeisen suoran putken kohdalla "JUOKSE". Ja minä juoksin... Oli aivan huikea olo, kun tehtiin hommia ihan loppuun asti. Ja ihan rehellisesti, mä olin aivan puhki. Mun reidet oli vielä maanantaina niin väsyneet, kipeät, kolottavat ja niitä poltti, että tiesi kyllä juosseensa. Mutta huikea fiilis näistä kotikisoista.


https://www.youtube.com/watch?v=IJE1KWLHbjw&index=3&list=UUbkdQku_h80kJS1WIPBd-IA




Parasta tässä kaikessa oli se, että Inton anturat eivät reagoineet mitenkään. Ajattelin jättää sen kuukauden treenitauolla, mutta huomenna meillä olisi treenit ja mä vielä sitä mietin... Hyväähän se tekisi, itse kun vaan malttaisi. Toinen mahdollisuus olisi jäädä tauolle joulukuussa, Sepon valmennuksen jälkeen, sillä saattaa olla aika kova juttu lähteä viikonlopun valmennukseen suoraan tauolta.


Helga sitten kehitteli kierroksia maanantain treeneissä. Sille on pakko saada opetettua irtoamista ja estehakuisuutta. Sen hankaluus tuntuu olevan nyt sellainen, että ei halua irrota Janista "poispäin". Putkeen ei lähtenyt "väärältä, eli ulkopuolen" ohjauksesta. Samoin sen kanssa joku takanaleikkaus on aivan työn ja tuskan takana. Noh, hiljaa hyvä tulee...kai. Sen kun pitäisi noiden lisäksi oppia niiiiiiiiin paljon muitakin asioita.


Pakko tähän vielä laittaa pari sanaa heppailusta. Myssy on ollut jotenkin niin mahdottoman ihana. Se toimii kouluvalmennuksissa ihan eri tavalla kuin vielä viime keväänä. Olen käynyt Vartiaisen Terhin opissa ja tuntuu jotenkin että kaikki osa-alueet ovat menneet eteenpäin. (Jopa ratsastaja ;-) ). Se on rauhallinen, rento ja se yrittää. Se tekee täsmällisesti ja sen kanssa on vain niin mukavaa. Esteillä olen käynyt pari kertaa; Madis Mornan valmennuksissa. Ensimmäinen kerta oli täydellistä sekoilua (valmentaja huusi kerran: " You´re killing me"), mutta nyt sunnuntaina oli jotenkin ihan eri ote.


Inton agilitytauon aikana aion kyllä käyttää siitä vapautuvan ajan Myssyn kanssa. Tiedä vaikka joskus sillä jonkin kisan ottaisi tavoitteeksi. Minä, jolla ei ole pätkääkään kilpailuviettisyyttä!


Hyvää loppuviikkoa.