keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Heili sai "riittävän" näyttelytuloksen

Paljon tässä on taas tapahtunut ja tänne ei tietenkään ole tullut mitään kirjoiteltua...

Ollaan korkattu Heilin ja Sisun kanssa agility"ura" ja juostiin Acella epiksissä putkihässäkkä (x2 molemmat) sekä Heilin kanssa vielä hyppyhässäkkä. Eihän ne virheettömästi menneet ja ohjaajalta loppui totaalisesti kunto, mutta hauskaa oli!!! Noita lisää!!!

Ollaan treenattu, kävin jopa Marko Mäkelän valmennuksessa Heilin kanssa. Ei me siellä tehty kuin muutamaa estettä, mutta tehtiinpä kuitenkin ne yhdessä <3. Ja saatiin tulevaa varten hyviä neuvoja.

Sitten me käytiin myös näyttelyssä. Kotkan Ruusu 2017. Kaunis, kuuma päivä. Hirveä jännitys... Heili on mun silmään kaunis, erittäin kauniisti liikkuva shetlanninlammaskoira. Sillä on hyvät korvat, kantaa hännän hyvin, kaikki hampaat, ei väistä pöydällä ymsymsyms...mutta se on kookas, "liian" iso. Se on säkäkorkeudeltaan yli 41cm, eli ei mikään näyttelytähti.

Kotkaan mentiin siksi, koska siellä oli tuomarina kroatialainen Davor Javor, ja käsitin että hän saattaisi olla "kiltti" ja saataisiin jotain muuta kuin hyl.

Ensimmäinen uros (siis oikein kelvollinen), sai tuloksen EH. Hieman oma fiilis lopahti...kun myös keltaista (H) yhdelle urokselle näytettiin, niin meinasin juosta karkuun...

Sisu kävi hakemassa Sirkun kanssa valioluokasta ERIn kera SAn (antoi kaikille valiouroksille SA, mutta sijoitti tietty vain 4...tykkäsi kovasti jenkkistyypistä...) ja siinä oli Sisun urakka.

Me mentiin nuorten luokkaan neljän kauniin (ja pienen) shelttineidon seuraan. Eka koira sai ERIn. Nostin Heilin pöydälle. Se seisoi tosi kiltisti jälleen. Tuomari arvosteli koirat pöydällä joten siinä joutui kuuntelemaan koko arvostelun "livenä". Arvostelu alkoi "Big bitch."

Mutta kuuntelin miten kehui Heilin päätä ja korvia ja silmiä ja kulmauksia ja kroppaa. Jopa turkkia. Ja luonnetta <3!

Ja sitten liikuttiin.

Ja mentiin "tuomiolle".

"Excellent"...oikeasti siis ERINOMAINEN!!! Wau <3! Heili on minulle erinoimainen, superhyper hieno koira ollut aina ja tulee olemaankin sentteineen kaikkineen, mutta oli niin ihanaa (kasvattaja-Sirkunkin puolesta) että se sai noin upean arvostelun ja "arvosanan". H olisi riittänyt harrastuksiin, EH jalostukseen ja ERI oli vain superhieno yllätys ja hyvän mielen tuoja!

Ei me kilpailuluokassa sitten pärjätty, mutta en sitä ihan rehellisesti edes ajatellutkaan :)

HUIPPUPÄIVÄ, huippu tuomari!!!

Olen viemässä Heilin vielä yhteen kehään kesän aikana, kun ehdin sen ilmoittaa sinne ennen Kotkan tulosta. Siellä ei tarvitse jännittää ja täristä tuloksen takia, vaan voidaan vaan mennä pitämään hauskaa ja tapaamaan ihania rotukavereita ja niiden mukavia omistajia.

Laitan tähän vielä Heilin koko arvostelun:
"Big bitch. Good propotions. Very nice head, eyes and ears. Should have stronger underjaw. Well angulated. Good bones and body. Good coat. Nice temperament. Correct tail. Correct coming and going. Excellent side movement."




Hyvää juhannusta kaikille!

ps. Kohta se loma koittaa...enää ensi viikko...

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Jo huhtikuussa mennään...

Jeti, Hellä, Koda, Iisa, Lysti, Helga, Into ja Heili

Hellä, Helga, Into ja Iisa

Erkkarin vsp Lysti <3

...ja paljoa tänne ei tekstintynkää ole tullut kirjoiteltua...

Koirarintamalla ei ole sen kummempia kotona tapahtunut, kuin Into täytti 7 (JO SEITSEMÄN...se vasta syntyi...), Helga tuli 4 vuoden ikään ja meidän Iisa... 10 (?) vuotta!!! Heili sitten puolestaan saavuttaa parin viikon päästä agilityn kisaiän, eli puolitoista vuotta. Aika lentää...

Jani on kisannut parit kisat Helgan kanssa ja omissa kisoissa maaliskuussa tekivät ensimmäisen agilitynollan. Rataa ei esitetä julkisesti, koska lupasin niin. Se ei ollut mikään oppikirjasuoritus, Helga pyöri ja pyöri ja pyöri...ja komensi.

Into on päässyt treenailemaan ja olen sen kanssa jopa Aata tehnyt kaksi kertaa.

Heili ei osaa yhtä oikein mitään. Se juoksee namiautomaatille, mutta jos juoksen vieressä, se menee mielellään hyppyjen ohi. Kepit tulevat aiheuttamaan päänsärkyä ja kontakteilla en ole edes päättänyt mitä niiden kanssa tehdään. Olin sen kanssa Liukon Villen valmennuksessa (joo...päästiin neljä estettä yhtäjaksoisesti) ja lupaan nyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa sen kanssa treenaamaan. (Työ-töitä tuntuu vaan olevan aina liikaa...)

Lyyli juoksi sekä minun että Janin kanssa kisoissa kun Janne ei itse päässyt ja Acella me voitettiin sen kanssa hyppyrata (tiputti muurin palikan) ja Jani meni sen kanssa kaksi todella hienoa rataa joista toisella Aalle virhe ja toisella hyl ihan lopussa. Lyyli on kyllä NIIIIIIN hieno <3!

Sisu on mennyt eteenpäin agilityssa ihan hurjan paljon ja on myös saanut itseluottamusta...jopa niin että tämän vuoden aikana siitä on Sirkun matkoilla leivottu sekä EE MVA että nyt viime viikonloppuna Vaasassa FI MVA. Se on kaunis, hieno koira. Niin kovin tärkeä meillekkin.

Helgan pennut ovat myös kunnostautuneet näyttelyissä. Niinan Jetistä on tullut Viron juniorimuotovalio ja varasertinkin se on kotimaan kehissä napannut. Koda on misseillyt hienosti, samoin Martta ja Riku. Suurimman potin on räjäyttänyt Hupi ja Marianne. Viron junnuvalion tittelin lisäksi tämä hieno, upea koiruus meni pokkaamaan itselleen sertin Nina Jangerin kehässä Kauhavalla SEKÄ Seinäjoella itsensä Päivi Eerolan arvostelemana.

Helgan ja Oskarin pennut on myös tutkittu. Siellä kaikki oli muuten oikein hienosti (5xAA, Heilin B:n lonkat, 7 x 0/0 kyynärät sekä 7x 0/0 polvet) ... mutta valitettavasti mukaan mahtui yksi huonompi lonkkatulos, sillä Kekeltä löytyi vikaa lonkista ja lausunto oli C/E. Nivelrikkoa ei kuulemma onneksi ollut ja toivotaan täysillä että Kekeä eivät lonkat tule haittaamaan <3!

Tässä pikkuhiljaa oltaisiin TÄYSIN valmiita kevään tuloon ja lumien sulamiseen, joskin joku tykkää nyt painella hullun hurmiossa noita säänappuloita ja kevät tuntuu koko ajan karkaavan kauemmaksi...mökillä on vielä yli puoli metriä lunta ja juuri nyt kun toi koirien agilitytreenaaminen oikeasti kiinnostaisi, niin siihen ei ole vielä hetkeen mahkuja, kun jäällä sitä ei voi tehdä.

Pitää nyt muutoinkin tehostua itse kaiken liikkumisen yms suhteen sillä juuri laitoin facebookiin ilmoin Jennan valkasta. Siellä pitäisi edes 4 minuuttia yrittää jaksaa juosta :).

Jospa sitä tännekkin aina silloin tällöin saisi pari sanaa rustattua.

Hyvää kevään alkua kaikille. Ihanaa kun päivät on jo niin pitkään valoisia ja pääsiäinenkin on ihan parin päivän päästä!!!

Pari kuvaa ettei pelkäksi tekstiksi mene...

Sisu erkkarissa.

Helgan vanhemmat, Into ja Hellä <3

Koda ja Niina omistaja

Jeti



maanantai 19. syyskuuta 2016

Jaahas...puoli vuotta viime päivityksestä...

Onnenpisaran Mainio Mimmi, Heili noin 10kk



Näin se aika tuntuu hurahtavan... ja vaikka mitä on tapahtunut, sitä ei ole tänne saanut kirjoitettua...

Blogitauko alkoi maaliskuussa. Maaliskuussa Into kisasi ja nähtävästi jotain tapahtui putkessa (jossa se viipyi todella pitkään), koska sieltä se tuli ulos pitäen toista etujalkaa ilmassa. En sitä huomannut ja Into hyppäsi vielä viimeiset kaksi hyppyä putken jälkeen. Tulos radalta oli nolla.

Seuraavalla viikolla käytin Inton ortopedillä ja se kuvattiin. Luustossa ei ollut vikaa. Mutta se linkutti. Lihasvamma, nähtävästi etujalka oli jotenkin yliojetunut tms ja sitten aloitettiin Inton kuntoutus. Hierontaa, fyssaria, osteopaattia, laseria, kesällä uimista yms yms.

Kyllä muistaa kun sitä ekoja kertoja uskalsi lenkillä laskea irti ja se juoksi... ja sitten pelonsekaisin tuntein odotti alkaako taas linkuttamaan vai meneekö puhtaasti...

Kesällä se sai tehdä ihan vähän agilitya eli muutamaa hyppyä ja juosta suoraan putkeen yms. Pikkuhiljaa useampia esteitä. Nyt kun talvitreenit alkoivat kaksi viikkoa sitten, annoin sen tehdä kepit. Ihan rehellisesti...jos Intolla on aina ollut hyvät ja nopeat kepit, se löysi jostain vielä ihme superhyperturbovaihteen ja veti ne sellaisella hurmiolla ettei mitään järkeä... Kun kannoin (ei voi taluttaa kun se pitää niin kovaa meteliä) sitä ulos hallista, se ulvoi ja ulisi, suorastaan huusi. Sen sydän läpätti ja se oli niiiiiiiiiiiin fiiliksissä <3. Pikkuhiljaa...ei meillä vieläkään kiire ole.

Helga on päässyt treenaamaan ja kisaamaan muutamat kisat. Se on kyllä täysi raakile ja seuraavat kisat saavat odottaa kunhan hieman oppii lisää agilitya. Ohjasin sitä itse viimeisimmissä kisoissa ja tokalla radalla rengas oli toisena esteenä.

Se katsahti minuun juuri renkaalla. Törmäsi todella pahan näköisesti renkaaseen siten, että pyörähti ilmassa 360 astetta palaten menosuuntaan...ja olisi jatkanut rataa kuten mitään ei olisi tapahtunut. Siitä alkoi taas meikäläisen piinapäivät ja hyperventilointi... Noh, fyssari Susanna oli katsonut tapahtuneesta videon monta kertaa. Normaalinopeudella törmäys näytti pahemmalle kuin hidastettuna. Helgalla oli kaikki maailman suojelusenkelit paikoillaan sillä a) törmäys sattui kaulan alueelle, joka joustaa b) ei tapahtunut pysähdystä (rengas hajosi jopa niin, että alaketju lähti irti ja se jousti koko ajan menosuuntaa) c) Helga pysyi jaloillaan. Helgasta ei löytynyt onneksi hoidettavaa.



No näin kun alkuun oli tämmöisiä ikäviä juttuja, niin jatkoon voi laittaa mukavampia :)

Iisan kanssa kisasin kotikisoissa kaksi rataa, joista toisella tehtiin nolla ja oltiin kakkosia :) Ihana Iisa <3!

Heili on kasvanut (noh jos ei ihan aikuiseksi), niin isoksi tytöksi. Tykkään siitä tosi paljon. Koko sillä on nyt vajaan 11kk iässä vajaa 42cm eli näyttelyllisesti se ei tule olemaan tähti mutta jotenkin se miellyttää minun silmää ihan hirmuisesti. Se on kiltti, se on saanut olla (ehkä liikaakin) pentu. Se on saanut juoksennella agilityputkeen silloin tällöin ja näyttää että kyllä se taitaa lajiin syttyä. Kiirettä ei todellakaan ole pidetty!

Kun toi agility on ollut tauolla enemmän ja vähemmän, niin ollaan sitten harrasteltu muuta. Mökkeilyä, lenkkeilyä ja muutamia näyttelyitä.



Toukokuun alussa Kangasniemellä näytteli Lyyli ja Sisu. Molemmat saivat EH tuomari Benny Blidh Von Schedviniltä joka taisi olla kotoisin Ruotsista.
Parikkala oli vuorossa 7.5. Tuomarina Nina Janger. Sisu ERI NUK1. Lyyli maailman rankimman syynin jälkeen (olin valehtelematta 15min sen kanssa kehässä kun tuomari sen korvia syynäsi, juoksutti, seisotti yms) Punaisena puhkuin ja odotin hyl-tuomiota...Sitten tuomari sanoi että on tänään kiltillä tuulella. Huokasin että saadaan kuitenkin H eikä hylkyä, jessss! Sitten tuomari sanoo:"Saatte ERIn mutta ette muuta!" TÄH! OIKEASTI? Eli tiukalta tuomarilta Lyylille ERI AVK2
Kesäkuun alussa mentiin Jämsään jossa mukana myös Into ja Heili. Sieltäkin Lyyli sai EH, Sisulle ERI, Intolle EH ja Heili oli PEK3.
Sisu kävi heinäkuun alussa Rantasalmella Paavo Mattilan kehässä. Sieltä tuloksena ERI NUK2.

Loman loppupuolella suunnattiin ryhmänäyttelyyn Porvooseen jossa tuomaroi britti Jeff Luscott. Heili oli päivää vaille 9kk, joten vein sen pentukehään.
Tässä Heilin arvostelu:" Well balanced sable. Lovely head and exceptional good earset. Nice flow through the body. Slightly taller that I would prefer. Goes well front&rear&around." Tuloksena ROP-PENTU.

Varmaan Heilin näyttelyuran kohokohta <3! Tuomari kyllä kehui sitä niin kovin sanallisesti. Sen päätä, sen lihaksia, sen liikettä... (näki siinä juuri niitä hyviä puolia joita minäkin vaaleanpunaisten lasieni läpi ;-) ).
Sisu sai tältä tuomarilta EH, ja Into voitti Avoimet urokset ERI llä mutta ei saanut SAta.

Siitä näyttelyturnee jatkui Sawo Showssa perjantaina ruotsalaisen Michael Johanssonin kehsässä Sisun kanssa. Sieltä Sisulle ERI NUK2.

Ja Heili viralliseen kehään lauantaina. Tuomarina Lidija Okelscen Sloveniasta. Arvostelua alkoi sanoin "Too big Female..." mutta Heili sai EHn. Olin erittäin tyytyväinen ja onnellinen :)!

Sunnuntaina auton nokka kohti Luumäkeä. Tuomarina Pirjo Aaltonen. Tämä tuormari muuten juoksutti ja juoksutti ja juoksutti... Sisu ERI NUK2. Siellä Into sitten kunnostautui; ERI AVK2 SA kera kauniin arvostelun. Kiitos Sirkku kun jaksoit sen esittää <3!



Ja jotta näyttelykesä ei jäänyt torsoksi, ajettiin vielä elokuun puolivälissä sitten Helsinkiin Shetlanninlammaskoirien erikoisnäyttelyyn. Sinne oli tulossa lähes kaikki Helgan pennut joten Helga oli ilmoitettu jälkeläisluokkaan...

"Omista" Sisu oli hieno <3. Se sai ERInomaisen ja sijoittui luokan kolmanneksi kera SAn. Into sai Avoimessa luokassa (Mariannen handlaamana) ERInomaisen sijoittumatta (mutta olin todella onnellinen ja iloinen, koska tuomari ei todellakaan jakanut ERIä kaikille...).

Mutta sitten nämä Helgan ja Oskarin jälkeläiset... Junnu-uroksia oli muistaakseni 16. Mukana 4 Helgan pentua. Näiden sijoitukset: Koda 1 kera SA. Hupi 3 kera SA. Jeti 4 kera SA. Riku sai EH. Junnunarttuja oli 22 joista 6 sai ERIn. Näiden joukossa Martta, joka ei sijoittunut neljän joukkoon mutta sai SAn. Huh huh. Hienot pennut <3!!! Onnea Sirkku!!!

Jälkeläisluokassa Helgan pentue sai KPn ja siten se oli BIS Jälk. Toi on tietty epävirallinen mutta ihana nähdä miten kivoja pentuja sieltä syntyi.

Pikkuhiljaa tässä kaikkea touhutaan. Jospa tänne blogiinkin löytyisi aina silloin tällöin jotain kirjoitettavaa... ettei ihan noita puolen vuoden taukoja pääsisi syntymään...

Ihanaa syksyn jatkoa kaikille!!!

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Pientä päivitystä

Ihanaa, maaliskuu... KEVÄT!
Jopa aurinko on näyttäytynyt silloin tällöin.


Ollaan päästy mökille, ollaan päästy ulkoilemaan, ollaan päästy jopa treenaamaan JA kisaamaan :).


Heili on kasvanut, reippaasti. Se myös on käyttäytynyt ihan reippaasti ja se on vaan ihana <3!


Muutamia kuvia:


















Ja sitten viikonlopun kisakuulumisia:
Kävin Lyylin kanssa treenaamassa viime viikolla ja samointein kysyin Jannelta josko hän menee kisaamaan hyppyradan Acelle (vastaus oli "ei") joten sain minä mennä kokeilemaan. Jes, Lyyli on niin ihana, niin kiltti!


Kasvattaja/valmentaja Elisa tuli katsomaan rataa ja jo ennen sinne menoa kysyin että JOS Lyyli tekee renkaan väärin, jatketaanko vaan matkaa. "Kyllä".
Se ei ollut ikinä tehnyt sellaista rengasta ja ajattelin (samoin kuin Elisa) että nyt oli pääpaino tutustua uuteen paikkaan ja juosta piiiiiiiiitkästä aikaa pitkä rata.
Renkaan hyppäsi väärin. Jatkettiin matkaa ja olin niin riemuissani ja kiittelin vuolaasti radan jälkeen Lyyliä, että yksi ratatyöntekijä tuli varmistamaan, että huomasinhan että rengas meni väärin :)!!! Kyllä, mutta Lyyli on niiiiiiiiiiiiin hieno <3! Janne lupasi osallistua meidän omiin kisoihin ainakin hyppyradalle ja tästä pidetään nyt kiinni!
https://www.youtube.com/watch?v=VyUGaOS-P1o


Iisa ja Jani juoksivat su kolme rataa, joista yksi nolla sijalla 2.
https://www.youtube.com/watch?v=wzzadSDEG5Y
Me Inton kanssa mentiin kaksi rataa niin että Into lähti radalle omia aikojaan ja minä vaan jatkoin...hyi minä!!! 10-hyl-5-5 oli meidän päivän saldo. Eka rata oli hyvä, VAIKKA siinä oli varaslähtö ja keppivirhe sekä kielto. Muut eivät olleet, vaikkakin rataprofiilit oli todella mukavat (Sari Mikkilä tuomaroi).
https://www.youtube.com/watch?v=GM7zhiSlK6o


Iisalmessa pari viikkoa sitten Inton kanssa sijoitutiin hyppyradalla sijalle 2 Annan ja Raikun jälkeen. Agiradalla keppivirheestä 5 ja siellä sijoitus 3.


On meillä Inton kanssa hyvääkin tekemistä. Harjoittelemattomuus hieman kostautuu, mutta kyllä mulla on vahva luotto siihen, että SM-karsintanollat saadaan vielä kasaan...


Vajaan kolmen viikon kulutta aloitamme talviloman omien kisojen "kautta", ja saas nähdä josko Helgakin pääsisi hyppyradalle kurvailemaan...


Ihanaa alkanutta kevättä kaikille...ulkona paistaa aurinko!!!



maanantai 1. helmikuuta 2016

Helgan pennut löysivät upeat kodit!

Edelliseen päivitykseen liittyen... Myöhästyit, jos kiinnostuit :) Pennut löysivät kodit. Kaikissa kodeissa on ennestään kokemusta shetlanninlammaskoirista, kaikissa kodeissa pennuilla on kaverit. Olen niiiiiiiin niiiiiiiiin onnellinen Sirkun, Peten, Helgan ja itseni puolesta :)!


Ihan ensimmäinen, "Pipo", löysi kuin löysikin tiensä vihdoin (mielestäni) sinne minne se kuuluu. Mariannen kotiin. (http://nelliminni.blogspot.co.uk/)


Uskon että saan kuulla näistä kaikista seitsemästä riiviöstä jatkossakin. Ja se jos mikä on vaan hienoa.




Ja arkeen...


Meille tuli Heili. Juuuu, keskusteltiin Janin kanssa. Paljon. MUTTA, en voinut, en vaan millään voinut kuvitella tilannetta ettei Helgan pentu meille tulisi..."tuleeko seuraavaksi sitten Heilin pentu?"...kysymys eiliseltä kun neljän koiran kanssa käytiin ulkona. Mutta jopa Jani myönsi että Heilistä ei ole ollut mitään vaivaa. Se on vaan solahtanut tähän laumaan jossa sitä opettavat oman emänsä lisäksi ukkinsa Into ja isoisoäitinsä Iisa.


Ollaan päästy taas hieman harrastamisen makuun ja kisoihinkin osallistuttiin. Jani teki omissa kisoissa Jokisaaren Minnan tuomaroimilla radoilla 0/4 ja kaksi x hyl. Me Inton kanssa 5vp ja 2xhyl. MUTTA ihan hirmuisen hyvä fiilis. Agilityilo on jälleen vallannut mielen ja tulevia kisoja on tiirattu tarkkaan. Tuomari oli muuten uusi tuttavuus ja suosittelen kyllä kovasti hänen ratojaan. Tosi tosi mukavia ja vauhdikkaita ratoja :)!


Pikapäivitys, seuraavaan voisi jo jotain kuviakin linkittää ;)


Palataan!

maanantai 28. joulukuuta 2015

Jos suloinen soopelipoikapentu kiinnostaisi...?





...kannattaa laittaa viestiä Sirkulle. Osoite on sirkku.heliavirta@gmail.com


Helgan ja Oskarin (Onnenpisaran Ainokainen & Sheltie Lin´s Golden Wonder) seitsikosta on pari ihanaa poikaa vailla omaa kotia. Sukutaulu löytyy täältä:


http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI26465%2F13&R=88


Minulta on tietenkin aika turha kysyä näistä pennuista mitään, kun katselen niitä vaaleanpunaiset lasit silmillä ja voisin ottaa niistä ihan kenet tahansa tai vaikka kaikki! Mutta kun täytyy realiteetit kuitenkin muistaa, huoh.


Täällä blogissa löytyy Helgasta enemmän. Se on oikeasti erittäin hyväluontoinen ja avoin koira. Se on harrastuskaverina lähes täydellinen. Iisa ja Into ovat loistavia, mutta Helgassa tämä kaikki "harrastettavuus" on lisätty vielä ripauksella miellyttämisenhalua :)
Tittelit tai mitkään eivät tietenkään periydy, mutta minulle toi Iisasta alkanut "linja" höystettynä upeilla koirilla (Inton isä Särö, Helgan emä Hellä) on jotain niin tärkeää ja arvokasta...


Tämän pentueen isä on erittäin kaunis soopeliuros, jolla on erittäin kivoja jälkeläisiä täällä Suomessa.


Sirkku oli pentujen painot punninnut lauantaina ja kasvu välillä 5-8 viikkoa näyttäisi siltä, että hän kirjoitti facebookin päivityksessä tyyliin "hymyilyttää"...eli näyttää hyvältä ja maltilliselta.















maanantai 7. joulukuuta 2015

PENTUJA!!!





...ja minä en niistä tänne ole edes mitään maininnut. Ei ole edes todellista.


Ehkä siksi, kun ne ovat mielessä ihan koko ajan. Katselen niistä videoita kymmeniä kertoja päivässä. Ja kyllä...haaveilen <3


Eli palataanpa aikaan reilut 5 viikkoa sitten.


Perjantaina 30.10 viestiteltiin Sirkun kanssa Helgasta. Kaikki oli ok, eikä mitään merkkejä lähestyvästä synnytyksestä. Nukuin kuitenkin yön siten että olin valmis hyppäämään auton rattiin ja ajamaan Jämsään hetken varoituksella. Lauantai aamuna tuli viesti että kaikki oli ennallaan ja Sirkku epäili ettei Helga edes aio synnyttää. Huoh.


Noh, päädyttiin siihen että lähden jokatapauksessa ajamaan Jämsään, olisin sitten apuna jos pitäisi esim lääkäriin lähteä.


Puoli tuntia ennen määränpäätä soitin Sirkulle. Löi mulle luurin korvaan. Koska osaan olla oikea pessimistien pessimisti, niin ajattelin toki, että nyt on jotain tosi pahasti vialla :(... Jatkoin ajamista ja pian Sirkku soitti että ensimmäinen pentu (piirtopoika) oli putkahtanut maailmaan. Mietittiin siinä että odottelen ennen pihaan ajamista että toinen pentukin on maailmassa. Soitin Janille (ja ehkä vähän itkin, siinäkin olen nimittäin erittäin taitava) ja odottelin...ja odottelin.


Toinen pentu tekikin tuloaan lähes tunnin. Sieltä syntyi 97g painava, jo kuivanut poikapentu. Se lensi enkeliksi eikä päässyt tähän maailmaan nauttimaan emänsä tarjoamasta turvasta tai sisarustensa lämmöstä... Noh, minä ajoin siinä vaiheessa pihaan ja näin Helgan <3! Puolentoista viikon tauon jälkeen. Rakkaus!!!


Mentiin sisälle pentulaatikon reunalle. Ehdin hetken ihastella syntynyttä ja sitten alkoikin tapahtua... Helga hieman sanoi "yh", pieni, ikään kuin vatsankouristus ja Sirkku sanoo "PENTU"... Tämä tapahtui 6 kertaa, vajaan kahden tunnin sisällä. Jokaisen syntyneen kohdalla kysyin: "ONKO SE KUOLLUT?" (oikeasti...) ja joka kerta sain vastauksen:"EI, tämä(kin) on erittäin elävä!!!"


Se oli niiiiiiin helppoa ja luonnollista. Se oli jotain minkä näkeminen ja kokeminen oli minulle, ensikertalaiselle (Iisahan leikattiin aikoinaan), niin huikea kokemus etten sitä tule ikinä unohtamaan. Kaikki alkoivat syömään. Helga söi kaikki istukat. Helgasta tuli EMÄ, se on sille niin luontaista.


Siellä ne sitten tuhisivat. 2 tyttöä ja 5 poikaa. Maailman hienoimmat, tottakai!


Minun piti jäädä Jämsään yöksi. Kun näin miten Helga oli lähdössä autoon, mutta yhtäkkiä muisti että sillä olikin pennut hoidettavana, niin tein päätöksen lähteä kotiin... Vaikka oikeasti sydän itki verta ja repesin aivan täysin, niin se oli Helgalle parasta. Se sai keskittyä siihen mikä sen tehtävä on. Olla äiti.


Itkeä tihruuttelin varmaan puolet reilun kahden tunnin matkasta, mutta tein oikein.


Reilun viiden viikon aikana Helga on osoittanut olevansa aivan huikea emä. Se on hoitanut itse ihan kaiken. Se on imettänyt pennuista aivan huikeita, liikkuvaisia ja minun silmään tietenkin maailman kauneimpia pieniä soopelilapsia.


Viime viikolla, reilun neljän viikon iässä näimme ne ensimmäistä kertaa synnytyksen jälkeen. Oivoivoivoivoi. Ne olivat niin <3! Kaikki!!! Mutta se yksi puri minun varpaita ja nukkui mun selän takana, kun muut pennut olivat pentukasassa. Nostin sen mukaan kasaan, mutta olisi se sujuvasti sujahtanut myös mukaan <3.


Videoita en pystyne tänne linkittämään, mutta laitan linkin Sirkun ja Peten, Onnenpisaran sivujen kuviin.
http://onnenpisaran.kuvat.fi/kuvat/11.+pentue+OP......./


Niin hienot pienet, Helgan ja Oskarin (Onnenpisaran Ainokainen & Sheltie Lin´s Golden Wonder), vauvat. Rakkaat... mistä ikinä ne kotinsa löytävätkään, toivoisin niin kovin että saisin niistä kuulla tulevaisuudessa. Vaikka en ole niiden pentuaikaa nähnyt kuin kuvissa ja videoissa (joita Sirkulta olen onneksi saanut niin että tunnen olevani etuoikeutettu), niin ne ovat minulle tärkeitä. Ne ovat Helgan pentuja <3!!! Ja kyllä, haluaisin että yksi niistä täällä emänsä seurassa viettäisi tammikuussa pentuaikaansa!


Vielä muutama viikko...