Taustaa

Olen vuonna 1973 Lappeenrannassa syntynyt ja Kuukanniemessä lapsuutensa viettänyt nainen. Muutto Kuopioon vuonna 1987 käynnisti vihdoin sen unelman toteutumisen, että saisin oman koiran.

Ensimmäinen koirani oli (tietenkin) shetlanninlammaskoira Reija (Ranslain Reija s.3.31989). Reija jäi lapsuudenkotiini vanhempieni ja veljeni iloksi, kun itse muutin Janin kanssa yhteisen katon alle 1993.

En halunnut olla ilman koiraa ja vuonna 1994 meille muutti ihana rakas Hulda, Alajärveltä. Hulda oli syntynyt Sanifanin kenneliin, mutta rekisterissä se ei ollut, joten Hulda oli meidän rakas kotikoira; ilman muuta velvoitetta kuin olla lenkkiseurana. Ja voitte uskoa, että sen homman se teki innokkaana ja aina valmiina; me käveltiin yhdessä varmaan tuhansia kilometrejä.

Iisa saapui meille vuonna 2007 Varkaudesta, Immosen Kirstin kotoa. Vaikka Kirsti minua varoitteli Iisasta...siitä, ettei se tule olemaan koira, jolla on helpoin luonne; se silti minut yllätti. Iisa on IISA; kaikki jotka sen paremmin tuntevat, voivat varmaan asian allekirjoittaa. Mutta vaikka sen kanssa on ollut VAIKEITA hetkiä, olen melkein varma, etten parempaa harrastuskaveria olisi voinut saada. Minun hullu, rakas, komentava rämäpää.

Vuoden 2009 loppupuolella alkoi itää ajatus Iisan pennuista. Ja voi taivas, sen päätöksen teko oli vaikeaa... Teettää pennut, ei teettää pentuja... Pelkäsin tietenkin mitä kaikkea voisi sattua; halusin saada ihanan hullun Iisan pennun; en tiennyt, pohdin ja sen PÄÄTÖKSEN teko oli kiven takana. Varmaan tämän tekstin luettua voi tietää mistä toi kennelnimeni syntyi.

Iisan pentuesuunnitelmille sain tukea Kirstiltä, kavereilta ja kun sen yhden ja ainoan uroksen, jota ikinä olisin Iisan pentujen isäksi halunnut, omistaja suostui yhdistelmään; päätös oli tehty ja siitä lähti tämän kennelin tarina käyntiin.

Tammikuussa kävimme Iisan kanssa Seinäjoella Trickteam-kennelissä Särön ( JV-08 Trickteam Roger Rabbit) luona ja maaliskuun 17. päivä Iisa synnytti keisarinleikkauksella 3 pentua; nartun ja 2 urosta.

Kotiin piti jäädä sen äärettömän kauniin, joutsenkaulaisen narttupennun; mutta toisin oli suunniteltu tämän niin järjettömän rakkaan pennun varalle. 7-viikoisena luovutin, hävisin taistelun ja saatoin raskain sydämin tämän pienen pennun eläinlääkärin käsien kautta sateenkaarisillalle. Sillä oli synnynnäinen munuaisvika, se ei olisi enää jaksanut. Tämä asia on arka vieläkin; se sattuu, se koskee ja se itkettää...

...mutta sen piti niin käydä, sillä minulla on nyt INTO<3!

Into on kaikkea mitä toivoin näiltä pennuilta, se on niin paljon jopa enenmmän. Sillä on upea luonne, se on täysin syttynyt agilityyn, se osaa paimentaa, se on asiaan kuin asiaan innokas. Ja se on hämmästyttänyt minua saamalla näyttelystä hienoja arvosteluja ja jopa VARA-SERTIN:-)!

Toinen pennuista, Krum, sai kodin Sannan ja Esan luona ja siitä kehkeytyy jotain superupeaa agilitykentille! Se on jo vauhtinsa ja taitonsa parissa kisassa näyttänyt... jatkoa seuraa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti