sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Miten sunnuntai voikaan olla hieno päivä:)

Tämän päivän "rakennuspalikat" olivat ihan kohdillaan :)

Jani lähti pelaamaan jääkiekkoa jo hyvin aikaisin aamusta, joten minä sitten suuntasin tallille...

Myssy on liikkunut pari päivää hieman epäpuhtaasti, eilen se tuntui kuitenkin ihan hyvälle ja ajattelin katsoa maasta käsin miten se liikkuu. Juoksuttaessa se oli ihan puhdas, joten ratsastin. Se oli niiiiiiiin hieno<3! Juoksutin ihan hetken vielä ratsastuksen jälkeen todetakseni että liike oli aivan puhdas, huh:) Vaihdettiin päitset päähän ja vein sen vielä maneesiin käppäilemään. Niistä hetkistä seuraavat videot.

Myssy

Porkkana_houkuttaa

On niin nautinto tuolla tallilla olla ihan yksinään, ei meteliä, ei hälyä. Vain sinä ja hevonen:) Myssy ei ehkä siitä niin tykkää (sille noi heppakaverit on niin tärkeitä), mutta kiireisen työviikon jälkeen tolle kyllä osaa antaa kovasti paljon arvoa.

Ja eikun tallilta kotiin ja suunta hallille. Varattiin koko kenttä tunniksi ja Elisa toi meille treenin. Jani ja Aku jäivät rakentamaan rataa, kun me lähdettiin Elisan ja koissujen kanssa lämmittelemään.

Hyvin tehty rata ja oikein mainio treeni!!!

Meidän pitää Inton kanssa treenata jatkossa suoran putken jälkeistä elämää...varsinkin jos sen täytyy kääntyä sen jälkeen tiukasti. Muuten ne asiat joihin viime sunnuntaina keskityttiin menivät NIIN HIENOSTI! Eli takanaleikkaukset onnistuivat, JESSSSS! Niin se vaan pitäisi ymmärtää, että kun vaan jaksaa edes YHDEN KERRAN keskittyä treeneissä tekemään jotain yksittäistä asiaa, se vaan kantaa hedelmää seuraavaan kertaan!

Jäähdyttelyt, äänestämään, omatekemät kana-vuohenjuusto-hampurilaiset ja PÄIVÄUNET!

Sauna, saunasiideri ja vielä joku iltapala... voisiko päivä olla parempi? ...ehkä mä käyn vielä veikkauksen sivuilta katsomassa onko lotosta tullut mitään...:)

Kyllä tämän päivän latauksella jaksaa taas ensi viikkoon taapertaa ja tulevana viikonloppu meillä onkin aika agipainotteista, kun Savikon Sepon valmennukseen ollaan menossa. Sitä odotellessa.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

lauantai 27. lokakuuta 2012

Käytiin käppäilemässä Jynkävuoren metsässä

Aivan upea syksyinen, aurinkoinen, pikkupakkasen kirvoittama syyspäivä.
Mentiin metsään Janin ja koirien kanssa  höystettynä Elisan ja neljän shetlantilaisen voimin.

Meillä oli oikein mukavaa<3! Samoin myös koirilla.

Enna tuntuu olevan hyvin fani kaikelle mitä Iisa tekee (toivottavasti ei agilityssa kostaudu tottelemattomuuden kanssa) ja Into vaan rakastaa kaikkia tyttöjä:-)))!














Kuvasadetta seuraavassa

perjantai 26. lokakuuta 2012

Into ja morsian lääkärintarkastuksessa

Käytiin yhdessä ell-tarkastuksessa. Lääkärinä Jari Aho.

Mollemmille koirille täsmälleen samanlainen lopputulos:

Yksi pieni ripsi silmässä ja sydänäänissä ei mitään moitittavaa <3.

Ja pari kuvaa hullusta ja tosihullusta (kuvissa siis Iisa&Into)... jokainen voi päätellä ihan itsenäisesti kumpi on kumpi:)





sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Tällä viikolla saatiin treenattuakin

Torstaina meillä oli Holopaisen Anun tekemät treenit ja Janin toiveesta yhtenä aiheena oli keppikulmat.

Ne eivät nyt toimineet kovinkaan hyvin ja Inton kanssa meidän yhteinen tekeminen oli pitkästä aikaa hyvin huonoa:(... Into pomppi, hyppi, riekkui, meni minne meni, hyöri ja pyöri... se ei irronnut, se ei löytänyt niitä keppikulmia, ei umpi-eikä avokulmaa... Mutta sitten se löysi aivan upeasti umpiputken ja pari kertaa onnistui jopa takanaleikkaus. Noita putken umpikulmia treenattiin pariin kertaan ja se kyllä antoi uskoa sille, että kaikkea kannattaa treenata; varsinkin tehostetusti niitä vaikeita asioita:-) Jani ja Iisa tekivät oikein hienoa yhteistyötä ja loppuun annettiin Iisalle "hyviä kokemuksia" (lue: paljon makupaloja) keinulta, sillä se ei nyt jostain syystä tykkää ko. esteestä... yhtään.

Olin pe ja la-päivät töissä ja viikonloppu kutistui periaatteessa vain sunnuntaipäiväksi, kun olin eilen vasta seitsemän jälkeen illalla kotona... Mutta otettiin sitten suhtkoht kaikki irti tästä päivästä. Nukuttiin niin pitkään kuin nukutti, pestiin autot, hoidettiin pihaa ja tottakai lähdettiin treenaamaan koirien kanssa (se on niin niin huippuihanaa kun on yhteinen "juttu").

Päätettiin treenata niitä meille niin pirun vaikeita takanaleikkauksia, ja siellä tuli jos jonkinlaista tulosta:-) Jopa onnistumisia! Keppikulmia, joissa Inton kanssa avokulmaa...joka lähti sujumaan niinkuin WAU, muutaman kerran... jätetään hautumaan ja vahvistetaan joka viikko tästä lähtien; lupaan!!!

INTON_TREENIÄ

INTON_TAKANALEIKKAUSTREENIÄ

IISAN_TAKANALEIKKAUSTREENIÄ

JANI_KOKEILI_ÄÄNETÖNTÄ_OHJAAMISTA

Iisalle sitä keinua... se väisti sitä, niinkun videoltakin näkyy:(. Iisa ei nyt siitä tykkää; sille ei ole mitään mun mielestä siinä tapahtunut, mutta epäilen että se paineistuu sillä jostain syystä. Janille ehdotin iloisempaa äänensävyä ja sitä, ettei lähde irtoamaan keinulta sivuille vähään aikaan. On niinkuin koiran turvana ja ei mitään seisotuksia kontaktilla vaan tosi nopeita vapautuksia ja PALJON PALKKAA! Iisa jopa tänään innostui enemmän pallosta kuin makupaloista...se vaan on sellainen. Mitään vetoleikkejä sen kanssa ei kannata tehdä, se kuumenee niin paljon mutta pitäisi muistaa tota palloa käyttää useammin. Siis kyllähän se makupaloilla seisoo vaikka päällään, mutta välillä leikkikin on tervetullutta.

Hyvä mieli treenien jälkeen. Kiitos!

Ja sitten vielä lähdin tallille. Myssy oli ihan ok, ja katsoin sitten kun Wilma (vuokraaja-hoitaja) ratsasti sillä. Oikein hienosti alkoivat toimia yhteen ja menevätkin tallin kisoihin sitten esittäytymään kouluradalle:) Myssy on vaan ihan kauhean lihava... Kellään mitään vinkkejä, miten hevosen saisi laihtumaan nopeasti??? Mä en edes ilkeä siitä kuvia laittaa, kun kaikki luulevat että se on viimeisillään oleva kantava tamma...

Mutta voi miten ihana sunnuntai-viikonloppu! Nämä harrastukset ovat niin hirveän tärkeitä minulle ja antavat niin paljon energiaa... Keskiviikkona mulla on edessä ratsastusta ihan uudessa paikassa, Joensuussa. Torstaina agilityreenit. Niitä taas odotellaan innolla!

Hyvää tulevaa viikkoa kaikille!

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Kolmosluokka korkattu

Uuden työn kanssa on pitänyt kiirettä ja meidän treenimäärät on jääneet ehkä liiankin pieniksi agilityn suhteen... Kolmosluokan korkkausta olisi voinut ehkä hivenen kauemmin voinut odottaa, mutta eihän tämä laji niin vakavaa ole:-)

Ja vaikka eiliseltä ei kisakirjaan merkintöjä tullutkaan, niin en voi sanoa olevani pahoillani. Oikein hyvä mieli oli eilen kisojen jälkeen. Ja on yhä. Hymy huulilla tultiin maaliin joka radalta ja vaikka kuinka virheitä miettii, niin ei niistä saa tehtyä suuren suuria. Pikkumokia, ohjausvirheitä, ohjaajan huolimattomuutta... Meidän kummankin kohdalla (minä&Jani). Tästä on niin loistavaa lähteä parantamaan ja harjoittelemaan. Nyt pitää tehdä oikeasti treeniryhmän treenien lisäksi oma ohjelma, jotta saadaan noita asioita kuntoon! Ja jos joku kavereista on ehkä innostunut tulemaan mukaan, niin infoa vaan:-)!

Okei, ja kisat videoiden muodossa. En osaa niitä "upottaa" tänne blogiin, joten joudun linkittämään (tää turhauttaa, mä oon vaan niin onneton näissä "hienouksissa")

Inton ekat kolmosten radat.

Omat huomiot Inton radoista:
Eka rata. Keppien jälkeen tein persjätön, jossa kuvittelin Inton jäävän "väärälle" puolelle. Jäin sitä korjaamaan, jolloin myöhästyin sen pikkuriikkisen ohjauksesta pituudelle, jolloin Into ennakoi ja kääntyi kaataen palikan. Sen jälkeen Aalle hyvä kontakti, puomilla olisi voinut pysäyttää parmmin. Keinulla päätin sitten seisauttaa kunnolla. Hyvä niin:-)! Kun ei ollut mitään hävittävää, virhe oli jo tehty! Loppu"suora" ei menny suunnitelmien mukaan. Mun on pakko nyt taipua oppimaan ja opettamaan Intolle noi takanaleikkaukset... Suurin syy näiden osaamattomuuteen on minussa. Ryntään ja juoksen, en osaa yhtään rytmittää niitä. Mutta ei tossa eilenkään voinut muuta tehdä. Suunnittelin valssaavani renkaan jälkeisen hypyn jälkeen (huono suunnitelma, en ole mikään Usain Bolt:D...), eli taipui sitten toooooodella kököksi takanaleikkaukseksi jonka jälkeen Into täräytti mun jaloille toiseksi viimeisellä hypyllä... Into teki hienoa työtä, sen kanssa on niin ihana mennä. Se on rakas<3.

Toka radalla alku hyvä, hieman olin hukassa ekan putken jälkeen (mihin pitíkään mennä)... Ja sitten sössin kepeille. Yksi askel liikaa ja Into puikahti kakkosväliin. Olen parantanut huimasti sitä tsemppiä millä tehdään rata loppuun virheistä huolimatta, mutta VIELÄ siinä on parantamisen varaa... Ote herpaantuu hieman, ei paljon, mutta sitten tulee noita huolimattomuus (ohjaus) virheitä. Varsinkin toi loppu. Into hyppää keinulta ottaen kontataktivirheen ja menin siitä ihan lukkoon, jolloin pussin jälkeinen elämä on mitä on (näkee videolta). Huono ohjaaja, potkin itseäni nilkkaan.

Kolmas rata oli aivan hirmuisen hyvä alun esteet:) Hieman jännitin keinua, mutta nyt se oli ihan ok. Tyhmästi sitten olin yhtäkkiä varma, että Into bongaa renkaan jälkeen kaukana olevan putken ja huudan sitä renkaan jälkeen jolloin takaakierroksi tarkoitettu hyppy menee väärin päin ja siitä alkaa sitten sohlaus:( Jotain hyvää, MUTTA... mä en huomannut radalla tota keppivirhettä. Juteltiin  saunassa, että videolta olin katsovinani, että jotain outoa tapahtuu kepeillä. Tv:n kautta näin että oikein Into aloitti mutta vauhtia varmaan sen verran liikaa että menee sitten yhden välin yli. Varmaan eka kerta ikinä etten sitä juostessa huomannut :( Pöh. Noh, näitä sattuu.

Mutta todellakin hyvä fiilis noista radoista jäi. Treeniä lisää ja sitten ollaan kotikisoissa iskussa:-) Tosin tulen siinäkin neljän Helsinkipäivän jälkeen kotiin vasta lauantai-iltana, joten jää treenit sen viikon osalta melko vähiin...

Iisa&Jani

Janin kisat sitten... Hyvällä mielellä Janikin. Nyt toi meno näytti siltä, että se oli ihan pieniä virheitä lukuunottamatta hyvin hallinnassa. Ja Iisa etenee:-) Se menee niin hienosti kun sitä ohjaa oikein!!! Keinulla sille tuli joku ihme juttu. Siitä varmaan toi viimeisenkin radan kielto, mutta meni sitten kuitenkin hyvin keinun (huh!) Aina noita juttuja tulee, ja sehän tämän lajin tekee niin hienoksi. Sulla on kaveri jonka kanssa pitää toimia yhteen. Ja noilla rakkailla koirillammekin on joskus huonoja päiviä.

Tää on nyt niiiiiiin taas blogi, joka kertoo kisoista. Yritän joskus jotain muutakin tänne saada kirjoitettua...

PS. Olen hyvin hyvin pahoillani ja suruissani viime aikojen uutisista, joissa on kerrottu koirakavereiden menettämisistä:(. Osa ihmisitä on joutunut luopumaan vanhuuden takia rakkaasta ystävästään, osalta on menehtynyt pentuja ja sitten on niitä, että koira on mennyt hyvin yllättäen joko kasvaimen tai jopa myrkkyepäilyjen takia. Siksi sitä itsekkin tulee aina muistaneeksi (kuten eilen kisoissa), että meidän tulisi niin muistaa olla onnellisia näistä rakkaista kavereistamme. Jos yhdet kisat menee penkin alle, mitä väliä... Voimia teille kaikille, joilla on ollut surua ja murhetta<3!

torstai 4. lokakuuta 2012

HIERONTAA JA TREENAILUA

Kului aivan luvattoman pitkä aika koirien edelliskertaisesta hieronnasta :-( Hyi minä...koirat kun eivät itse saa hierontaa varattua. Olen niitä toki itse jonkinverran "hieronut" (siis pienesti venytellyt ja "lämmittänyt käsillä lihaksia") ja todellakin tuntenut ja nähnyt että kummallakin on jumeja.

Tiistaina mentiin Kataisen Sannan luokse. Sanna katsoi ensin Iisan liikkeet (lyhyt takapotku) ja Iisa pääsi hoitoon. Iisa kyllä osaa nauttia tosta hieronnasta. Jumeja löytyi edestä, selästä ja takaa (eihän siihen mitään väliin jääkkään:(  ). Mutta ne eivät onneksi ihan hirvittävän pahoja olleet. Iisa reagoi hyvin hoitoon. Takareisissä sillä on pahimmat jumit, ne tuntee ihan tämmöinen joka ei ole mitään koulutusta asiaan saanut... Ihan kuin sillä olisi ollut kovat kananmunat siellä lihasten välissä...Hieman ne pehmenivät, mutta vielä siellä on pehmitettävää.

Sitten oli Inton vuoro. Liikkeessä näkyi myös sen takaliikkeen lyhyys ja seisoessa se on jo pidemmän aikaan vetänyt takajalkoja alleen. Ja vikahan oli siellä selässä, lanne jumissa. Ihan pahin kohta oli siellä missä kylkiluut loppuvat. Intolla oli vaikeuksia pysyä aloillaan, sen nenästä tippui vettä ja se läähätti aika kovin. Sillä oli selkeästi kiputuntemuksia hieronnan aikana. Mutta onneksi Intokin reagoi hoitoon ja alkoi myös rahoittua hoidon aikana. Intolla oli selkeästi havaittavissa se, että etupään ja takapään jumit menivät "ristiin". Ei Sanna mua onneksi "tuominnut" hoitamattomuudesta, ja uusi aika varattiin jo parin viikon päähän. Onneksi noi reagoivat niin hyvin hoitoon ja selvästi olivat tyytyväisiä sen jälkeen. Nukkuivat hyvin sikeästi...

Keskiviikkona lähdettiin sitten "porukalla" töihin Kouvolaan. Oltiin yö hotellissa ja jatkettiin torstaina. Kaverit pääsivät käymään asiakkaan luona ja voi sitä riemua kun saivat rapsutuksia ja nameja. Into oli ihan väkisin menossa yhden pyörötuolissa istuvan rouvan syliin <3... Intossa voisi olla sitä tarvittavaa kaverikoira-ainesta. Tosin en tiedä, onko sen ylitsepursuava iloisuus ja tungettelelevuus hieman liikaa...


Maailman parhaat työkäverit. Hotelli Cumulus Kouvola
 
Työmaalla. Kiltisti odottivat kun emäntä purki hyllyjä.
 

Mutta sitten PARAS... Torstai-illan agitreenit!!! Kahden viikon tauon jälkeen pääsin Inton kanssa hallille. Meillä oli ratatreenit, eli ihan koko kenttä käytössä. Koska "toisen kentän" treeniryhmä Anni&Ralli sekä Anna&Ada ovat edustamassa vaatimattomasti MM-kisoissa, eivätkä luonnollisestikkaan käyttämässä treenivuoroaan, niin Miira ja Kati pyysivät meidän ryhmää siihen myöhempään osioon.

Ei se kahden viikon tauko huonoa ollut tehnyt. Into meni jälleen oikein mallikkaasti. Omat jalkani olivat kuin 500 kg pölkyt, mutta jotenkuten juoksuaskeleet löytyivät. Umpikulma putkelle oli meidän komapstuskivi, mutta Holopaisen Anun  hyvillä neuvoilla tehtiin siitä helppo ja toisella kierroksella se jo alkui sujumaan. Inton kanssa agility on vaan niin hienoa, sydän lähes pakahtuu, kun sen onnellisuutta agilityn parissa miettii.

Mutta herkemmin hymyilyttää ja onnentunnetta aiheuttaa Iisan eilinen meno. Se oli kerrassaan hienoa. Ne tekivät UPEAA yhteistyötä Janin kanssa. Jani sanoikin, ettei ole ainakaan kahteen kuukauteen onnistunut samalla tavalla treeneissä Iisan kanssa... Iisa meni LUJAA, se IRTOSI, ja ihan oikeasti... Iisa "nuolee" esteet. Se ei lenkitä piiruakaan, sille on luontaista se, että se hakee hypyille sellaiset linjat, että sillä on pienin mahdollinen reitti seuraavalle esteelle. Tästä mulle on sanonut aiemmin ainakin Caloanderin Jenna ja Vitikaisen Tiia. Nyt näin sen omin silmin, kun seurasin Iisan ja Janin etenemistä, ja vertasin muiden koirien linjoihin. Noilla se voittaa aikaa ihan hirveästi... Ja jos meno on moista ensi viikon Pieksämäen kisoissa, niin ei tartte Janin lisäillä mun aterioihin sitä risiiniöljyä; ihan tolla menolla ja meinigillä ovat meidän edellä tuloksissa :-)!

Fiilistelykuva. Varkaus heinäkuu, Jani&Iisa Agi-sert <3!


En voi olla tässä kohtaa ajattelematta, etteikö hieronnalla ollut SUURI merkitys eiliseen menoon... Muutos varsinkin Iisan kohdalla oli oikeasti niin suuri. Lupaan ja vannon, että tästä lähtien koirat pääsevät vähintään kuukauden-kahden välein hoidettaviksi. Seuraava aika on jo varattu, ja sillä kertaa varaan jo sitten seuraavan!!!

Hyvää alkavaa viikonloppua kaikille!