Uuden työn kanssa on pitänyt kiirettä ja meidän treenimäärät on jääneet ehkä liiankin pieniksi agilityn suhteen... Kolmosluokan korkkausta olisi voinut ehkä hivenen kauemmin voinut odottaa, mutta eihän tämä laji niin vakavaa ole:-)
Ja vaikka eiliseltä ei kisakirjaan merkintöjä tullutkaan, niin en voi sanoa olevani pahoillani. Oikein hyvä mieli oli eilen kisojen jälkeen. Ja on yhä. Hymy huulilla tultiin maaliin joka radalta ja vaikka kuinka virheitä miettii, niin ei niistä saa tehtyä suuren suuria. Pikkumokia, ohjausvirheitä, ohjaajan huolimattomuutta... Meidän kummankin kohdalla (minä&Jani). Tästä on niin loistavaa lähteä parantamaan ja harjoittelemaan. Nyt pitää tehdä oikeasti treeniryhmän treenien lisäksi oma ohjelma, jotta saadaan noita asioita kuntoon! Ja jos joku kavereista on ehkä innostunut tulemaan mukaan, niin infoa vaan:-)!
Okei, ja kisat videoiden muodossa. En osaa niitä "upottaa" tänne blogiin, joten joudun linkittämään (tää turhauttaa, mä oon vaan niin onneton näissä "hienouksissa")
Inton ekat kolmosten radat.
Omat huomiot Inton radoista:
Eka rata. Keppien jälkeen tein persjätön, jossa kuvittelin Inton jäävän "väärälle" puolelle. Jäin sitä korjaamaan, jolloin myöhästyin sen pikkuriikkisen ohjauksesta pituudelle, jolloin Into ennakoi ja kääntyi kaataen palikan. Sen jälkeen Aalle hyvä kontakti, puomilla olisi voinut pysäyttää parmmin. Keinulla päätin sitten seisauttaa kunnolla. Hyvä niin:-)! Kun ei ollut mitään hävittävää, virhe oli jo tehty! Loppu"suora" ei menny suunnitelmien mukaan. Mun on pakko nyt taipua oppimaan ja opettamaan Intolle noi takanaleikkaukset... Suurin syy näiden osaamattomuuteen on minussa. Ryntään ja juoksen, en osaa yhtään rytmittää niitä. Mutta ei tossa eilenkään voinut muuta tehdä. Suunnittelin valssaavani renkaan jälkeisen hypyn jälkeen (huono suunnitelma, en ole mikään Usain Bolt:D...), eli taipui sitten toooooodella kököksi takanaleikkaukseksi jonka jälkeen Into täräytti mun jaloille toiseksi viimeisellä hypyllä... Into teki hienoa työtä, sen kanssa on niin ihana mennä. Se on rakas<3.
Toka radalla alku hyvä, hieman olin hukassa ekan putken jälkeen (mihin pitíkään mennä)... Ja sitten sössin kepeille. Yksi askel liikaa ja Into puikahti kakkosväliin. Olen parantanut huimasti sitä tsemppiä millä tehdään rata loppuun virheistä huolimatta, mutta VIELÄ siinä on parantamisen varaa... Ote herpaantuu hieman, ei paljon, mutta sitten tulee noita huolimattomuus (ohjaus) virheitä. Varsinkin toi loppu. Into hyppää keinulta ottaen kontataktivirheen ja menin siitä ihan lukkoon, jolloin pussin jälkeinen elämä on mitä on (näkee videolta). Huono ohjaaja, potkin itseäni nilkkaan.
Kolmas rata oli aivan hirmuisen hyvä alun esteet:) Hieman jännitin keinua, mutta nyt se oli ihan ok. Tyhmästi sitten olin yhtäkkiä varma, että Into bongaa renkaan jälkeen kaukana olevan putken ja huudan sitä renkaan jälkeen jolloin takaakierroksi tarkoitettu hyppy menee väärin päin ja siitä alkaa sitten sohlaus:( Jotain hyvää, MUTTA... mä en huomannut radalla tota keppivirhettä. Juteltiin saunassa, että videolta olin katsovinani, että jotain outoa tapahtuu kepeillä. Tv:n kautta näin että oikein Into aloitti mutta vauhtia varmaan sen verran liikaa että menee sitten yhden välin yli. Varmaan eka kerta ikinä etten sitä juostessa huomannut :( Pöh. Noh, näitä sattuu.
Mutta todellakin hyvä fiilis noista radoista jäi. Treeniä lisää ja sitten ollaan kotikisoissa iskussa:-) Tosin tulen siinäkin neljän Helsinkipäivän jälkeen kotiin vasta lauantai-iltana, joten jää treenit sen viikon osalta melko vähiin...
Iisa&Jani
Janin kisat sitten... Hyvällä mielellä Janikin. Nyt toi meno näytti siltä, että se oli ihan pieniä virheitä lukuunottamatta hyvin hallinnassa. Ja Iisa etenee:-) Se menee niin hienosti kun sitä ohjaa oikein!!! Keinulla sille tuli joku ihme juttu. Siitä varmaan toi viimeisenkin radan kielto, mutta meni sitten kuitenkin hyvin keinun (huh!) Aina noita juttuja tulee, ja sehän tämän lajin tekee niin hienoksi. Sulla on kaveri jonka kanssa pitää toimia yhteen. Ja noilla rakkailla koirillammekin on joskus huonoja päiviä.
Tää on nyt niiiiiiin taas blogi, joka kertoo kisoista. Yritän joskus jotain muutakin tänne saada kirjoitettua...
PS. Olen hyvin hyvin pahoillani ja suruissani viime aikojen uutisista, joissa on kerrottu koirakavereiden menettämisistä:(. Osa ihmisitä on joutunut luopumaan vanhuuden takia rakkaasta ystävästään, osalta on menehtynyt pentuja ja sitten on niitä, että koira on mennyt hyvin yllättäen joko kasvaimen tai jopa myrkkyepäilyjen takia. Siksi sitä itsekkin tulee aina muistaneeksi (kuten eilen kisoissa), että meidän tulisi niin muistaa olla onnellisia näistä rakkaista kavereistamme. Jos yhdet kisat menee penkin alle, mitä väliä... Voimia teille kaikille, joilla on ollut surua ja murhetta<3!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti