maanantai 28. joulukuuta 2015

Jos suloinen soopelipoikapentu kiinnostaisi...?





...kannattaa laittaa viestiä Sirkulle. Osoite on sirkku.heliavirta@gmail.com


Helgan ja Oskarin (Onnenpisaran Ainokainen & Sheltie Lin´s Golden Wonder) seitsikosta on pari ihanaa poikaa vailla omaa kotia. Sukutaulu löytyy täältä:


http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI26465%2F13&R=88


Minulta on tietenkin aika turha kysyä näistä pennuista mitään, kun katselen niitä vaaleanpunaiset lasit silmillä ja voisin ottaa niistä ihan kenet tahansa tai vaikka kaikki! Mutta kun täytyy realiteetit kuitenkin muistaa, huoh.


Täällä blogissa löytyy Helgasta enemmän. Se on oikeasti erittäin hyväluontoinen ja avoin koira. Se on harrastuskaverina lähes täydellinen. Iisa ja Into ovat loistavia, mutta Helgassa tämä kaikki "harrastettavuus" on lisätty vielä ripauksella miellyttämisenhalua :)
Tittelit tai mitkään eivät tietenkään periydy, mutta minulle toi Iisasta alkanut "linja" höystettynä upeilla koirilla (Inton isä Särö, Helgan emä Hellä) on jotain niin tärkeää ja arvokasta...


Tämän pentueen isä on erittäin kaunis soopeliuros, jolla on erittäin kivoja jälkeläisiä täällä Suomessa.


Sirkku oli pentujen painot punninnut lauantaina ja kasvu välillä 5-8 viikkoa näyttäisi siltä, että hän kirjoitti facebookin päivityksessä tyyliin "hymyilyttää"...eli näyttää hyvältä ja maltilliselta.















maanantai 7. joulukuuta 2015

PENTUJA!!!





...ja minä en niistä tänne ole edes mitään maininnut. Ei ole edes todellista.


Ehkä siksi, kun ne ovat mielessä ihan koko ajan. Katselen niistä videoita kymmeniä kertoja päivässä. Ja kyllä...haaveilen <3


Eli palataanpa aikaan reilut 5 viikkoa sitten.


Perjantaina 30.10 viestiteltiin Sirkun kanssa Helgasta. Kaikki oli ok, eikä mitään merkkejä lähestyvästä synnytyksestä. Nukuin kuitenkin yön siten että olin valmis hyppäämään auton rattiin ja ajamaan Jämsään hetken varoituksella. Lauantai aamuna tuli viesti että kaikki oli ennallaan ja Sirkku epäili ettei Helga edes aio synnyttää. Huoh.


Noh, päädyttiin siihen että lähden jokatapauksessa ajamaan Jämsään, olisin sitten apuna jos pitäisi esim lääkäriin lähteä.


Puoli tuntia ennen määränpäätä soitin Sirkulle. Löi mulle luurin korvaan. Koska osaan olla oikea pessimistien pessimisti, niin ajattelin toki, että nyt on jotain tosi pahasti vialla :(... Jatkoin ajamista ja pian Sirkku soitti että ensimmäinen pentu (piirtopoika) oli putkahtanut maailmaan. Mietittiin siinä että odottelen ennen pihaan ajamista että toinen pentukin on maailmassa. Soitin Janille (ja ehkä vähän itkin, siinäkin olen nimittäin erittäin taitava) ja odottelin...ja odottelin.


Toinen pentu tekikin tuloaan lähes tunnin. Sieltä syntyi 97g painava, jo kuivanut poikapentu. Se lensi enkeliksi eikä päässyt tähän maailmaan nauttimaan emänsä tarjoamasta turvasta tai sisarustensa lämmöstä... Noh, minä ajoin siinä vaiheessa pihaan ja näin Helgan <3! Puolentoista viikon tauon jälkeen. Rakkaus!!!


Mentiin sisälle pentulaatikon reunalle. Ehdin hetken ihastella syntynyttä ja sitten alkoikin tapahtua... Helga hieman sanoi "yh", pieni, ikään kuin vatsankouristus ja Sirkku sanoo "PENTU"... Tämä tapahtui 6 kertaa, vajaan kahden tunnin sisällä. Jokaisen syntyneen kohdalla kysyin: "ONKO SE KUOLLUT?" (oikeasti...) ja joka kerta sain vastauksen:"EI, tämä(kin) on erittäin elävä!!!"


Se oli niiiiiiin helppoa ja luonnollista. Se oli jotain minkä näkeminen ja kokeminen oli minulle, ensikertalaiselle (Iisahan leikattiin aikoinaan), niin huikea kokemus etten sitä tule ikinä unohtamaan. Kaikki alkoivat syömään. Helga söi kaikki istukat. Helgasta tuli EMÄ, se on sille niin luontaista.


Siellä ne sitten tuhisivat. 2 tyttöä ja 5 poikaa. Maailman hienoimmat, tottakai!


Minun piti jäädä Jämsään yöksi. Kun näin miten Helga oli lähdössä autoon, mutta yhtäkkiä muisti että sillä olikin pennut hoidettavana, niin tein päätöksen lähteä kotiin... Vaikka oikeasti sydän itki verta ja repesin aivan täysin, niin se oli Helgalle parasta. Se sai keskittyä siihen mikä sen tehtävä on. Olla äiti.


Itkeä tihruuttelin varmaan puolet reilun kahden tunnin matkasta, mutta tein oikein.


Reilun viiden viikon aikana Helga on osoittanut olevansa aivan huikea emä. Se on hoitanut itse ihan kaiken. Se on imettänyt pennuista aivan huikeita, liikkuvaisia ja minun silmään tietenkin maailman kauneimpia pieniä soopelilapsia.


Viime viikolla, reilun neljän viikon iässä näimme ne ensimmäistä kertaa synnytyksen jälkeen. Oivoivoivoivoi. Ne olivat niin <3! Kaikki!!! Mutta se yksi puri minun varpaita ja nukkui mun selän takana, kun muut pennut olivat pentukasassa. Nostin sen mukaan kasaan, mutta olisi se sujuvasti sujahtanut myös mukaan <3.


Videoita en pystyne tänne linkittämään, mutta laitan linkin Sirkun ja Peten, Onnenpisaran sivujen kuviin.
http://onnenpisaran.kuvat.fi/kuvat/11.+pentue+OP......./


Niin hienot pienet, Helgan ja Oskarin (Onnenpisaran Ainokainen & Sheltie Lin´s Golden Wonder), vauvat. Rakkaat... mistä ikinä ne kotinsa löytävätkään, toivoisin niin kovin että saisin niistä kuulla tulevaisuudessa. Vaikka en ole niiden pentuaikaa nähnyt kuin kuvissa ja videoissa (joita Sirkulta olen onneksi saanut niin että tunnen olevani etuoikeutettu), niin ne ovat minulle tärkeitä. Ne ovat Helgan pentuja <3!!! Ja kyllä, haluaisin että yksi niistä täällä emänsä seurassa viettäisi tammikuussa pentuaikaansa!


Vielä muutama viikko...