tiistai 25. kesäkuuta 2013

Helga 12 vkoa




Aika menee niin nopeasti...



Vastahan se oli aamuyö 2.4.2013, jolloin Sirkku soitti minulle Helgan syntymästä... Nyt siitä on hurahtanut 12 viikkoa, vaikkakin ne pitkiltä välillä tuntuivat, niin taaksepäin katsottuna aika on mennyt ihan siivillä.

1 vko
11 vrk
 
Helgaa hakemassa, ikää vajaat 9 vkoa.
Kuvassa vasemmalta: Iisa-mummo, Into-iskä, Helga, Lempi-mummo, Hellä-äippä.
 
Toista päivää Kuopiossa
 
Ikä 9 vkoa.
 
11 vkoa.
 
 

Tänään Helga täyttää 12 viikkoa. Tarkkaan sitä yritettiin mitata, ja tulokseksi saatiin 28,2 cm. Joo, pieni se ei ole eikä miniksi tule jäämään. Jokainen milli on kuitenkin kultaakin arvokkaampi, siitä on tullut jo niin tärkeä ja rakas ja aivan täysivaltainen perheenjäsen (jopa I&I ovat ihmeissään jos Helga on poissa ja tarkkaan haistavat että tulithan takaisin...kuten eilen rokotuksen jälkeen <3).  Iisan mittoja Helga on nyt kasvanut, katsellaan mitä tuleman pitää :-)...

12 vkoa


12 vkoa


Luonteeltaan se on minusta oikeinkin huippu. Se ei ole ihmisrakas kuten Into, se on aika välinpitämätön...vaikkakin tietysti tutut ovat asia erikseen. Ensin ajattelin että se arastelee muita koiria, mutta pari kertaa kun "lenkillä" ollaan käyty ja muita tullut vastaan, niin ei se arastele, vaan se ei välitä. Se ei vaan halua tutustua kaikkiin, mikä on toisaalta aika hyvä juttu. Ihmisistä se kävelee vain ohi, ei sitä kiinnosta... Sillä on nähtävästi tämä oma lauma.

Rokotuksissa käytiin eilen. Ell oli jonkin verran myöhässä. Odotustila oli täynnä koiria (settereitä, saksanseisoja, haukkuva Beagle yms.), Helga vähän katseli mun sylissä ja kävi sitten nukkumaan. Ei se niistäkään välittänyt.

Sinikka tutki sen, ja sanoi ettei löydä mitään vikaa ( :D ), laittoi rokotteen ja antoi pienen luun. Helga ei huomannut rokotusta ja otti luun... Sanoi Ell, että on aika lunki pentu, toden totta.

Vähitellen opetellaan kaikkea pientä. Seisomista, istumista...putkeen juoksua ei tarvitse opetella. Ollaan veneilty, ollaan käyty uimassa ja ihan vaan nautittu elämästä. Juhannus oli ihan huippu ja fb kaverit joutuivat katsomaan kuvia Helgasta pitkin juhannusaikaa :-)


 



 
Meijjän Magnusti :-)
 
 
 

 
 
 
 

 



Juhannukselta sain itse sellaisen mukavan muiston, että tällä hetkellä makaan sohvalla läppäri sylissä... Nosti kuumeen ja hirveän kurkkukivun. Kesäflunssa on äärettömän ärsyttävää, varsinkin kun ulkona on kunnon helle. Sinne ei tee mieli sitten yhtään, vaikka yleensä viihdynkin lämpimässä. Jospa tää tällä päivän levolla menisi ohitse ja pääsisi sitten tervehtyneenä aloittamaan loman ensi viikolla...!

Loppuun laitan kuvia agilityn SM-kisoista. Kuvissa Jani ja Iisa. Ensimmäiset kuvat ovat Sirpa Saaren ottamia (KIITOS!!!) ja 2 viimeistä Irene Vinhan.

 
 




 
 



 

 


Tota agimenestystä ei ole vieläkään täysin sisäistänyt...

Seuraava agikoitos on edessä agirodussa, jonne pe ja la mennään loppujen lopuksi kisaamaan. Olin ilmoittanut Inton Mikkelin näyttelyyn, joka nyt siis jää välistä. Kotimatkalla sunnuntaina pysähdymme Laukaaseen, koska siellä on Päivi Eerola arvostelemassa sheltit. Sirkku saa esittää Inton, kun mä en sen pystyhännälle mahda nyt mitään...


Hyviä hellepäiviä kaikille!
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

maanantai 17. kesäkuuta 2013

SM 2013. 6.sija Iisa ja Jani Rautio (HU-PU)

Karsintarata

Finaalirata

Ei kai muuta tarvitse sanoa. Eihän tätä vieläkään ymmärrä. Niin se vain on, että joskus kun kaikki tähdet ovat suosiollisia, niin ihmeitä tapahtuu.

Iisa ja Jani sijoittuivat tämän vuoden SM-kisojen yksilökisoissa siis sijalle kuusi, 195 kisaajan joukosta. Vielä tänäänkin on itku ilosta päässyt, vaikkakaan tätä ei osaa vielä edes ihan lopullisesti tajuta. Iisa on upea koira, Jani on loistava ohjaaja.

Kiitän meidän molempien puolesta kaikkia meitä opastaneita ja auttaneita. Ihan sieltä agilityn alkutaipaleelta, kun Iisan kanssa vuonna 2008 aloitimme. Kyllä minäkin silloin tiesin, että Iisassa on potentiaalia, mutta Jani löysi sitten sen yhteistyön alkaessaan Iisan kanssa harjoittelemaan noin puolitoista vuotta sitten. En ala nimeämään ketään, koska teitä on paljon ja te kaikki olette hyvin tärkeitä ja rakkaita!!! Kyllä te kaikki tiedätte!

Viikonloppu siis huipentui tohon tulokseen, mutta se myös alkoi mullistavasti.

Perjantain kisoista Anne Huittisen hyppyradalla Iisa valioitui hyppyvalioksi, sijoittuen kolmanneksi 68 osallistujan joukosta. Koska kaksi ensimmäistä (Hikka ja Annan Ada) ovat jo valioita, siirtyi serti Iisalle ja AVA-H on nyt Iisan nimen edessä... Viikonloppu olisi oikeasti ollut jo täydellinen ton tuloksen kanssa...kaikki muu oli vain plussaa :-)!

Jani ja Iisa tekivät viidellä radalla 3 nollaa. Onneksi noi onnistumiset sattuivat juuri tälle viikonlopulle. Paljon sinne on niitä hyl-ratojakin mahtunut...taitaa tuloslista näyttää sitä, että ennen tota sertirataa alla oli 6-7 hyl-rataa...

AVA_-_H

Joukkuerata ei noilla kahdella onnistunut ja eivät tehneet Varpsin joukkueelle kunniaa. Siltä radalta tuli hyl, samoin kuin perjantain agilityradalta.

Me sitten Inton kanssa tasapainotettiin meidän perheen menestystä ottamalla ihan jokaiselta kolmelta radalta hyl. Kisattiin perjantaina ne kaksi rataa ja lauantaina Kajaanin joukkueessa. Myös Krum ja Esa täydensivät Kajaanin joukkuetta :-)

Laitan tänne meidän kaikki radat videoina. Ne on kännykkälaatua (laaduttomia), mutta kuitenkin. Siellä on hyvää(kin) pätkää ja Into teki kaiken miten sitä ohjasin. Olin itse tosi huono, mutta en ole ollenkaan huolissani tai pahoillani noista, sillä olen ajatellut, että me sitten yritetään olla mukana noissa oikeissa karkeloissa ensi vuonna. Into on nyt 3 vuotta, ja se on minulle niin tärkeä ja upea koira. Sen kanssa on aina mahtavaa. Iisa on nyt 6. Se on alkanut nyt toimia loistavasti. Eihän meillä ole kiire mihinkään...


http://www.youtube.com/watch?v=kbk8wMuuSw4  Inton perjantain agirata

http://www.youtube.com/watch?v=lS1uixlN4vs   Inton perjantain hyppyrata

http://www.youtube.com/watch?v=lp8BkOuaMPI  Onneton joukkueradan yritys :-)

Jospas sitä hieman useammin saisi tänne tekstiä aikaseksi jatkossa...




Helga


 

Mietin miten tänne mitään päivittäisin, kun on niiiiiiin paljon tapahtunut, eikä näitä pysty muistamaan tai kirjoittamaan kaikkea... Aloitetaan siis kyseisellä otsikolla.

Helga, Onnenpisaran Ainokainen.



Unelma, Inton jälkikasvu. Alenevassa polvessa Iisan jälkikasvua. Emänä upea upea Hellä. Ja se tuli meille <3... Klassisesti voisi sanoa; ja mikään ei ole ollut sen jälkeen ennallaan :-) Positiivisesti <3.

Helga on
-hurja
-hullu
-hervoton
-häpeilemätön
-hassu
-hilpeä
-herttainen

ja minun silmään niin nätti. Se ei ole mikään pikkuinen taikka hentoinen, sillä on vahva luusto ja melkoinen ruokahalu :-) Ja se tykkää juosta...sinne ja tänne ja tonne ja myös PUTKEEN. Se menee sinne kerta toisensa jälkeen. Joko Inton perässä tai sitten ihan itsekseen.


Helga tykkää syödä hiekkaa. Se kävi meidän kanssa Iisalmessa agikisoissa ja arvioin sen painaneen kilon enemmän tullessa kuin mennessä...Päästiin kotiin ja se teki kahdet IIIISOT kakat. Ne kakat oli hiekkapötköjä. Hiekka-Helga :-)

Se on itsevarma. Se kulkee häntä pystyssä. Helga ei oikeastaan pelkää mitään, mutta samanlaista ihmisrakkautta siinä ei ole havaittavassa kuin Intossa. Mutta roturasisti se on. Se katselee ja ihmettelee muita rotuja. Se jopa hieman on pidättyväinen niiden seurassa.

Se kiusaa Intoa ja Iisaa. Se ei tunnu niitä kunnioittavan. Välillä mummo ja iskä sitä muistuttavat, että se on niiden alapuolella, kuitenkin.


Se täyttää huomenna 11 viikkoa. Painaa saman verran kuin Krum painoi sen ikäisenä. Helga tykkää hyppiä. Minua päin, ovea päin, koiria päin. Sitten se tykkää hyppiä sohvalle, rahille, sänkyyn... Ja se tykkää juosta. Tänään hämmästyin sitä vauhtia mitä se pitää. Se menee oikeasti lujaa. Se on vasta 11 viikkoa vanha. Juuri äsken se sai hepulin.

Helga on jo nyt niin järjettömän rakas. Se on unelma, josta saan kiittää kasvattaja Sirkkua.

Olen onnellinen, olen nöyrän kiitollinen tästä hurja-Helgasta.

Ja tässä Helga herttaisimmillaan...se ei paljon stressaa :-)