Tiistaina mentiin Kataisen Sannan luokse. Sanna katsoi ensin Iisan liikkeet (lyhyt takapotku) ja Iisa pääsi hoitoon. Iisa kyllä osaa nauttia tosta hieronnasta. Jumeja löytyi edestä, selästä ja takaa (eihän siihen mitään väliin jääkkään:( ). Mutta ne eivät onneksi ihan hirvittävän pahoja olleet. Iisa reagoi hyvin hoitoon. Takareisissä sillä on pahimmat jumit, ne tuntee ihan tämmöinen joka ei ole mitään koulutusta asiaan saanut... Ihan kuin sillä olisi ollut kovat kananmunat siellä lihasten välissä...Hieman ne pehmenivät, mutta vielä siellä on pehmitettävää.
Sitten oli Inton vuoro. Liikkeessä näkyi myös sen takaliikkeen lyhyys ja seisoessa se on jo pidemmän aikaan vetänyt takajalkoja alleen. Ja vikahan oli siellä selässä, lanne jumissa. Ihan pahin kohta oli siellä missä kylkiluut loppuvat. Intolla oli vaikeuksia pysyä aloillaan, sen nenästä tippui vettä ja se läähätti aika kovin. Sillä oli selkeästi kiputuntemuksia hieronnan aikana. Mutta onneksi Intokin reagoi hoitoon ja alkoi myös rahoittua hoidon aikana. Intolla oli selkeästi havaittavissa se, että etupään ja takapään jumit menivät "ristiin". Ei Sanna mua onneksi "tuominnut" hoitamattomuudesta, ja uusi aika varattiin jo parin viikon päähän. Onneksi noi reagoivat niin hyvin hoitoon ja selvästi olivat tyytyväisiä sen jälkeen. Nukkuivat hyvin sikeästi...
Keskiviikkona lähdettiin sitten "porukalla" töihin Kouvolaan. Oltiin yö hotellissa ja jatkettiin torstaina. Kaverit pääsivät käymään asiakkaan luona ja voi sitä riemua kun saivat rapsutuksia ja nameja. Into oli ihan väkisin menossa yhden pyörötuolissa istuvan rouvan syliin <3... Intossa voisi olla sitä tarvittavaa kaverikoira-ainesta. Tosin en tiedä, onko sen ylitsepursuava iloisuus ja tungettelelevuus hieman liikaa...
Maailman parhaat työkäverit. Hotelli Cumulus Kouvola
Työmaalla. Kiltisti odottivat kun emäntä purki hyllyjä.
Mutta sitten PARAS... Torstai-illan agitreenit!!! Kahden viikon tauon jälkeen pääsin Inton kanssa hallille. Meillä oli ratatreenit, eli ihan koko kenttä käytössä. Koska "toisen kentän" treeniryhmä Anni&Ralli sekä Anna&Ada ovat edustamassa vaatimattomasti MM-kisoissa, eivätkä luonnollisestikkaan käyttämässä treenivuoroaan, niin Miira ja Kati pyysivät meidän ryhmää siihen myöhempään osioon.
Ei se kahden viikon tauko huonoa ollut tehnyt. Into meni jälleen oikein mallikkaasti. Omat jalkani olivat kuin 500 kg pölkyt, mutta jotenkuten juoksuaskeleet löytyivät. Umpikulma putkelle oli meidän komapstuskivi, mutta Holopaisen Anun hyvillä neuvoilla tehtiin siitä helppo ja toisella kierroksella se jo alkui sujumaan. Inton kanssa agility on vaan niin hienoa, sydän lähes pakahtuu, kun sen onnellisuutta agilityn parissa miettii.
Mutta herkemmin hymyilyttää ja onnentunnetta aiheuttaa Iisan eilinen meno. Se oli kerrassaan hienoa. Ne tekivät UPEAA yhteistyötä Janin kanssa. Jani sanoikin, ettei ole ainakaan kahteen kuukauteen onnistunut samalla tavalla treeneissä Iisan kanssa... Iisa meni LUJAA, se IRTOSI, ja ihan oikeasti... Iisa "nuolee" esteet. Se ei lenkitä piiruakaan, sille on luontaista se, että se hakee hypyille sellaiset linjat, että sillä on pienin mahdollinen reitti seuraavalle esteelle. Tästä mulle on sanonut aiemmin ainakin Caloanderin Jenna ja Vitikaisen Tiia. Nyt näin sen omin silmin, kun seurasin Iisan ja Janin etenemistä, ja vertasin muiden koirien linjoihin. Noilla se voittaa aikaa ihan hirveästi... Ja jos meno on moista ensi viikon Pieksämäen kisoissa, niin ei tartte Janin lisäillä mun aterioihin sitä risiiniöljyä; ihan tolla menolla ja meinigillä ovat meidän edellä tuloksissa :-)!
Fiilistelykuva. Varkaus heinäkuu, Jani&Iisa Agi-sert <3!
En voi olla tässä kohtaa ajattelematta, etteikö hieronnalla ollut SUURI merkitys eiliseen menoon... Muutos varsinkin Iisan kohdalla oli oikeasti niin suuri. Lupaan ja vannon, että tästä lähtien koirat pääsevät vähintään kuukauden-kahden välein hoidettaviksi. Seuraava aika on jo varattu, ja sillä kertaa varaan jo sitten seuraavan!!!
Hyvää alkavaa viikonloppua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti