Ihan pakko muutama sana eiliseltä kirjoittaa.
Meillä oli siis oman ryhmämme (omatoimiryhmä) treenit. Aloitimme urakkamme sillä, että syötiin Janin ostamia (hirrrrweeeen makeita) Fazerin kääretorttuja...se muisti ne tuoda Jyväskylän nollavoiton&sertin velvoittamina, jesssss! (enkä edes muistuttanut asiasta :D)
Liekkö mennyt toi sokerimössö jalkoihin, kun ei vaan jalat mulla toimineet. Alkuun laitettiin puomi, jotta päästiin siinä pysähdyksiä harjoittelemaan vauhdilla. Ihan ok; sekä Into että Iisa. Putken jälkeinen pyöritys on Jennan treeneistä. Silloin se meni mulla ja Intolla ihan mallikkaasti, mutta nyt oli vaikeaa. Tuntui että Into tuli jaloille joka kerran (niiii-in, minä OLEN MYÖHÄSSÄ), mutta kun mun jalat ei liikkuneet, josta Janikin mainitsi. Pyörityksen jälkeinen putki oli mulle se viimeinen niitti. Mä en saanut itseäni juoksemaan niin, että olisin ohjannut Inton renkaalle (siis radanomaisesti tehtynä). Tein sen osissa, jolloin renkaan kanssa ei ollut ongelmia, vaikka tultiin vinosti sille. (Intohan aina välillä onnistuu hyppäämään renkaan väärin). Kepit meni tosta kulmasta aloittaessa niin, että kolmesti mentiin, yksi aloitus venähti kakkosväliin :(.
SITTEN KUN MULLA ON SE HETKI AIKAA, NIIN KÄYN TEKEMÄSSÄ NOI KEPIT KUNTOON! LUPAAN!
En edes usko, että siihen kauan menee. Kunhan pääsen tämän maaliskuun ohi (kalenteri töiden osalta on aika katastrofaalinen), niin sitten helpottaa ja kesällä ollaan iskussa :DDD Asiaa tulee helpottamaan osaltaan myös se, että kun lumet sulaa ja päästään kaivamaan omat hienot kepit autotallista, niin mehän treenataan kotipihalla vaikka joka päivä (no ei tosi, mulle on niin tärkeää että koirat saavat ne lepopäivänsä!)
Summattuna; eilisten treenien jälkeen oli kuitenkin hyvä mieli. Into liikkuu oikein hienosti ja ottaa kontaktit hyvin. Se ei varastanut lähdössä ja sehän menee aivan täydellisesti sinne minne sitä ohjaan.
Iisa sitten kera Janin. Wau. Niin se vaan on. Ne tekee nyt sitä YHTEISTYÖTÄ. Iisa menee niinkuin Jani ohjaa, se ei enää rynni mille puolelle sitä sattuu huvittamaan. Jani osaa aivan törkeän hienosti rytmittää liikettä. Pari kertaa tuli Iisalta eilen kielto sen takia, että sadasosasekunnin liian aikaisin Jani lähti jo seuraavaa estettä ohjaamaan, eikä odottanut että Iisa olisi lukinnut esteen. Mutta kun kiinnitti huomiota asiaan, ne vaan meni upeasti. Samoin kepit. Videolle ei tullut sitä, kuinka Jani lähetti renkaalta Iisan kepeille ja leijeröi hypyn keppien vierestä.
JOS Jani ei antanut Iisalle "tilaa" (tilaahan siinä siis oli, mutta jos eteni ilman himmaamista), Iisa meni toiseen väliin (YHDEN kerran). Mutta kun muisti antaa Iisan hakea oikean välin, niin kepit menivät TÄYDELLISESTI ja VAUHDILLA. Hienoa, on vaan niin mieltä lämmittävää katsoa miten noi kaksi ovat tänänpäivänä löytäneet ton yhteisen tekemisen. Iisa tulee aina olemaan MINUN ensimmäinen agilitykoira ja todellakin aion sen kanssa myös itse kisata (luulisin ettei siihen mene enää kuin noin kuukausi), mutta enhän minä pysytyisi edes ajatuksissa menemään kisoissa kahden medi3-koiran kanssa. Ei tällä iällä ja kunnolla siihen vaan kykenisi ja se olisi täysin väärin noita koiriakin kohtaan. Oli kyllä maailman paras juttu silloin reilu vuosi sitten, kun Jani lajista innostui!
Tässä pari videota eiliseltä.
Ensin Into
ja
sitten Iisa (tässä Iisa ei kyllä mene tota hyppyhässäkkää niin jouhevasti kuin se parhailla vedoilla meni, mutta ei tule kieltoja tms...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti