Yritetäänpä uudestaan kirjoittaa; kisakokemusta hankkimassa

Sain sotkettua täällä blogissa oikein kunnolla, mutta huh; sain palautettua tämän "takaisin"... en todellakaan ole mitenkään taitava tämän koneen kanssa:-)

Eli aloitetaanpa alusta viime viikonlopun kisakuvaus...

Mulla oli pitkästä aikaa vapaa viikonloppu töiden suhteen, joten sen sai sitten "pyhittää" harrastuksille:-) Lauantaina kisat Jyväskylässä ja sunnuntaina Kurkimäessä Acelle.

Lähdettiin la puoliltapäivin ajelemaan kohti Jyväskylää, pysähdyttiin matkalla Jari-Pekan huoltoasemalle syömään salaatit ja jatkettiin kisamatkaa. Hyvät lämpät pakkasessa ja eikun halliin. Siellä oli koko ajan pakkasen puolella (miinus 3-5 astetta) ja oli hieman haastavaa pitää itsensä ja varpaansa lämpimänä.

Eka rata oli tosi kiva. Tiesi jo tutustuessaan, että pitää juosta ja sitähän sitten sai tehdä:). Nyt pysyi meikäläisen pää kasassa ja ajatukset pysyivät itse asiassa. Inton kanssa tuli yksi pitkä lenkitys muurin jälkeen, ja se ehkä sitten keräsi niin paljon vauhtia juostessaan minun perään, että rysäytti hypyn riman alas... Toinenkin rima tippui tiukassa käännöksessä, joten tuloksena 10vp. Mutta mentiin lujaa, hävittiin ajassa pelkästään Sarkkisen Päiville ja Taaville, vaikka tuloslistalla oltiinkin hyvin alhaalla virheiden takia. Jani meni pilaamaan Iisan keppialoituksen, josta tuloksena 5vp. Muuten oikein hyvä rata ja mieli...en tätä nähnyt, koska meidän välissä oli vain yksi kisaaja...:(

Toisen radan jäin kuitenkin katsomaan Into sylissä ja otin sen videolle. Riisiön Petra kommentoi, että tosta videosta ei saa muuta kuin pään kipeäksi (se HIEMAN heiluu), mutta jos joku uskaltaa riskin ottaa, niin linkitän sen tänne:)

Jani_ja_Iisa_nollarata

Meillä Inton kanssa homma levisi, kun olin vaan myöhässä koko ajan:( Tuloksena hyl. Jani ja Iisa toimivat niin hienosti yhteistyössä <3! Tulos : NOLLA ja sijoitus 2, heti Päivin ja Taavin jälkeen!

Saatiin ajella hyvillä mielin kotiin!

Sunnuntaina iltapäivällä Acelle, 4 starttia.

Tästä en sen enempää. Homman ja sen mikä ei toiminut näkee vidoilta. (Kiitos Elisalle kuvauksesta 3 ekan radan suhteen ja Sorsan Jarille viimeisistä)

Inton radat:
1_agirata
1_hyppyrata
2_agirata
2_hyppyrata

Iisan radat:
1_agirata
2_agirata
2_hyppyrata

(Iisa ja Janikin siis osallistuivat neljälle radalle, mutta ekasta hyppyradasta oli niin lyhyt video, kun Iisa lähtee Janin sylissä radalta varastettuaan lähdössä, etten viitsi sitä tänne laittaa:DDD Mutta pysyypähän sitten noissa kahdessa viimeisessä nätisti paikoillaan!)

Olin niin maani myynyt noiden ratojen jälkeen. Pahalla päällä ja lopettamassa lajia... ja vähintääkin antamassa Inton ohjauksen Elisalle...tai kuka sen vaan haluaisi agilityohjattavakseen. Hirveässä itsesäälissä kieriskelin sunnuntai-illan ja vuodatin facebookiin huonouttani:(...

Maanantaiaamuna kaikki alkoi sitten hieman tuntumaan paremmalta. Tajusin ekanakin sellaisen pienen asia, että asiat eivät valittamalla muutu. (HEUREKA!) Mun pitää alkaa tehdä asioille jotain, jos haluan homman toimivan! Mulla on hieno koira, enhän mie sitä kenellekkään anna. Into rakastaa agilitya (se varmaan teksisi sitä muidenkin kanssa), mutta minähän sen olen kouluttanut ja sen kanssa harrastan... tiedä vaikka sekin tekee sitä osittain siksi että sillä on hauskaa myös MINUN kanssa!

Päätin, että lopetan itseni haukkumisen ja huonona pitämisen! Olen nyt niin saanut itseni uskomaan siihen, että olen huono ja hidas ohjaaja, ja siksi emme saa hyviä onnistumisa alle... Ton huonouden taakse on niin helppo piiloutua ja syyttää siitä kaikkea. Eihän tolla petä kuin itseään.

Pienistä asioista tää lähtee... mutta ne pienet asiat voivat olla hyvin ratkaisevia! Tästä lähtien LUPAAN, kisoissa mennään täysillä, tehdään parhaamme ja ei itsesääleillä tuloksia! Tosissaan muttei vakavasti!

Huonosti menneiden kisojen täytyy ottaa päähän (muutoin ei myöskään ole ikinä odotettavissa niitä hyviä...), mutta ei noita pidä jäädä murehtimaan. Potkua persiille ja eteenpäin! Tänään mennään treenaamaan, aloitetaan "uusi" agility :-)! Lähdetään siitä että me kyllä osataan ja pärjätään... kunhan sen aika on! Into on hieno, upea agilitykaveri. Saan olla onnellinen, että minulle on moinen suotu (ja siitä, että minulle on niitä suotu kaksin kappalein... Iisa on vähintäänkin yhtä hieno, ja kyllä mä vielä senkin kanssa kisaan!) Näiden rakkaiden koirieni halu saada harrastaa ja tehdä agilitya on vaan aivan jotain käsittämätöntä ja miksi siis käytän aikaa murehtimalla ja pähkäilemällä asioita, joille voi tekemällä tehdä paljon... Kunhan vaan tekee!

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

(tarkoitus oli se viettää kisaamalla Joensuussa, mutta pakkasen ja pikkuflunssan takia emme sinne tänään matkaa, vaan vietämme illan treenaamalla omassa hallissamme mitä parhaassa seurassa:D... Inton tyttökaverikin saapuu paikalle<3 saisi aloittaa ne juoksut, olen huomannut itsessäni mitä vakavimman pentukuumeen pureman...!)