Ajelimme lauantaina, aikaisin aamulla, kauniissa syyssäässä Tahkovuorelta kohti Vehmersalmea ja Kuttukuuta.
Helgalla oli edessa FCI:n alainen paimennustaipumustesti, joka on tarkoitettu alle 24kk vanhoille koirille. (seuraava on kopioitu kennelliiton sivuilta)
"Paimennustaipumustesti on vapaaehtoinen ja siinä arvioidaan nuorten koirien luontaisia taipumuksia koulutuksen alkuvaiheessa. Testi suoritetaan pyöröaitauksessa ja koira on alkuun kytkettynä, kunnes sen hallittavuus voidaan varmistaa. Arvioitavia asioita ovat kiinnostus paimennettaviin eläimiin, paimennustyyli ja yhteistyökyky ohjaajan kanssa. Koira saa arvion hyväksytty, hylätty tai suositellaan uudelleen testausta."
Se meni läpi. Helgalle ilmestyy jossain vaiheessa koiranettiin "tulos" Paim-T.
IHANA, HUIPPU, RAKAS harrastuskaverini <3!
Jatkettiin sitten maanantaina. Otin maailmanvoittajanäyttelystä kertyneet vapaat tähän kohtaan ma-ti ja saatiin viettää ne hienon harrastuksen merkeissä!
Keli muuttui kesästä talveksi yhdessä yössä ja syksy jäi välistä. Oli sateista, tuulista ja ihan jäätävän kylmää... Helga aloitti JHD-testillä. Kaksi eri tuomaria, kaksi eri suoritusta.
Molemmat hyväksytysti läpi! Olen luottavainen...siitä tulee vielä mainio lammaskoira. Se ei pelkää lampaita, hieman saa tässä tota innokkuuttaan hillitä ja tottelevaisuutta käskyihin opetella...ensi kesänä tehdään totisesti töitä sen eteen!
Inton kanssa suoritettiin HRD2 rataa maanantaina. Ei oikein "lähtenyt". Se ei halunnut mennä hakemaan 14 lammasta häkistä ja sitten minä aloin olla huono ohjaaja. Huoh. Olihan siellä sitä hyvää, jopa erinomaistakin tekemistä, mutta aika loppui kesken ja emme saaneet rataa läpi. Hyvä mieli kuitenkin!!!
Tiistaina oli vielä kamalampi sää. Odotusarvo Inton kanssa rataa suorittamaan mennessämme oli se, että jos lampaat jäävät "varikolle", me juostaan Inton kanssa kahdestaan iloisesti rata läpi :).
Muttamuttamutta!!! Se oli paras rata ikinä. Tuomarimme Sinikka kehui, että paras rata mitä on nähnyt meidän tekevän... siellä oli täysin virheettömiä osa-alueita, kuten ränni. Kuulemma ihan oppikirjan suoritus.
Vitsit mikä fiilis oli radan jälkeen. Hymyilin taas ihan tyhmällä naamalla. Ja voi että olen onnellinen tosta pienestä, yritteliäästä, ihanasta koirastani. Ystäväni <3!
Saimme siis yhden legin HRD2-radalta ja seuraava yritys jää ensi kesään. Onpahan mitä odottaa ja harjoitella...varsinkin poispäinajot ja pitkät hakukaaret.
Iisan kanssa mentiin paimentamaan hanhia. Tai yritettiin sitä tehdä. Iisa näytti minulle keskisormea heti alusta lähtien ja lopputuloksena hanhet uiskentelivat lammessa. Turha sanoa, että emme saaneet rataa läpi ;-) Noh tästä on helppo parantaa!
Paimennus on hienoa hommaa. Ja se ilo ja onni kun koira osaa ja haluaa sitä tehdä! Tehdä sitä mihin se on alunperin jalostettu. Videoita tai kuvia minulla ei valitettavasti ole. Ehkä niitä sitten joskus...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti