Työkaverit

Mulla oli I&I työkavereina tiistaina. Kauppakeskus Matkus (Kuopio) järjesti lemmikkipäivät kuluvalla viikolla ja tiistaina oli ns. koirapäivät.
Lupauduin Inton kanssa sinne pitämään agilitynäytöksiä.

Niitä oli tasatunnein, alkaen klo 11 ja viimeinen oli klo 17. Yllättävän rankkaa, ohjaajalle. Into ei ollut moksiskaan.

Matto oli liukas. Liian liukas "oikeaan" agilityyn. Tehtiin hyvin pieniä hyppyjä, nekin suoraan. Kepit olivat mukana ja onneksi Into löysi niihin itselleen sopivan vauhdin. Ne olivat niiiiiiiiin hitaat. Jani jo peloitteli että ne ovat jatkossa tommoiset (onneksi torstain treeneissä se väite todettiin vääräksi, huh), mutta olen kovin yllättynyt miten Into osasi säädellä oikein vauhtiaan :)

http://www.youtube.com/watch?v=-rmUx263vgY


Yhtään väheksymättä Iisaa, mun maailman parasta harrastuskaveria, hullua shelttiä, joka on synnyttänyt mulle maailman parhaan Inton, niin kerron parilla sanalla sen miten nimenomaan Into suhtautui SUUREEN kauppakeskukseen...

... menimme sisälle kauppakeskukseen. Häntä tötteröllä. Kuljimme isoista pyöröovista. Häntä tötteröllä. Korkeat, kaikuvat tilat. Into vetää, haistelee ihmisiä, haluaa tutusta kaikkiin. Se ei epäröi hetkeäkään. Se ei luimistele, se ei peräänny, se ei mieti.

Aikuinen ihminen; ystävä, nuori aikuinen; ystävä, lapsi; ystävä, pienen pieni lapsi; ystävä. Yksi poika halusi aidan takaa vain ja ainostaan painaa sormellaan Inton nenää;... Ja sehän onnistui kun Into vain tuli tarpeeksi lähelle. Se ei ole Intolle ongelma, se vain rakastaa. Se ei vain hyväksy, sillä riittä rakkautta jakamiseen asti.

Iisa suhtautuu kaikkeen uuteen ympäristöön täsmälleen samoin. Ero Intoon tulee tossa ihmisiin suhtautumisessa. Iisa on siinä mielessä tyypillinen sheltti. Se hyväksyy, mutta se ei välttämättä innostu eikä varsinkaan jaksa rakkautta osoittaa...

Vaikka tiedän että minä olen Intolle se tärkein (ainakin niin anna itselleni uskotella...), ja uskon meidän yhteiseen tekemiseen, olisin sitä voinut jo nuoresta lähtien hieman enemmän ehkä kouluttaa, sillä esim. meidän kaikki tottelevaisuusharjoitukset Inton kanssa on liian vähällä. Ne ovat tulleet ihan tossa kaiken siivellä. Kokeilin tuolla kauppakeskuksessa sellasista, että menin käytävillä ottamatta Inton hihnaan ja käskin seuraamaan. Ja sehän seurasi :-) Oikeasti, ihan sillai oikeasti... ja sivulla ja aiheutti mulle sydämenailahduksia osaamisellaan...

Into on oikein hieno työkaveri mun nykyisissä töissä. Iisa on hieno työkaveri myös. Iisan työkoiramaisuutta voi korostaa sitten muissa asioissa. Kuten tänään. Meidän pihan vierestä käveli ihmisiä. Into alkoi haukkua yllätyksellistä tilannetta ja sanoin Iisalle "käy hakemassa Into pois". Se on vaan niin helppoa... Iisa teki niinkuin pyysin. Iisa on työkaveri toisella tapaa, se on sitä niin suuresti ettei sitä voi edes ymmärtää.

Olen nöyrän onnellinen näistä työkavereistani.