sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Pikapäivitys monista asioista...jos ei nyt kirjoita, ei enää muistakkaan...

Viikko oli taas sellainen, että jäljet kostautuivat tämän päivän agiloitykisoissa...jos ei ole aikaa hoitaa omaa kuntoaan, ei voi olettaa juoksevansa (tai jos ei nuku) tai jaksavansa agilitykisoissa...

No mutta koirapuoleen; I&I olivat mukana töissä perjantaina. Töistä suoraan paimentamaan. Olin ehkä hieman epäilevin ajatuksin menossa. Myönnän sen, että vertaan aina kaikkia asioita ja tekemisiä...epäilen ja asetan ehkä omat rajat liiankin korkealle... Ajattelin, että tuleekohan tästä mitään ja onko noissa koirissa oikeasti sitä mitä tarvitaan työn tekemiseen.

Pääsin Kuttukuun pihalle. Iisa sekosi. En ole ikinä kuullut sen pitävän moista meteliä... Ja se ei ollut mitenkään negatiivista. Ajattelin ottaa jotain ihan pientä ja ikäänkuin herätellä paimennusviettejä pitkän talven jälkeen... Aloitettiin hakemalla lauma Iisan kanssa häkistä. Voi hitsi, ihan oikeasti <3. Se veti sellaisella työmoraalilla. Iisa halusi tehdä ja se oli vaan niin paimenkoira. Enkä halua myöntää, en saa sitä tehdä, mutta mä niin tunsin ylpeyttä siitä. Olemme niin monta vuotta Kuttukuussa käyneet, ja perjantaina sain todeta, että näin sitä käynnit palkitaan. Se toi niiiiiiiiin hienon olon ja upean mielen. Minun oma lammaskoirani. Wau. Ja siis ei ollut kyse siitä että Iisa olisi jotain "suorittanut", se vain työskenteli minun kanssani...

Into. Superpositiivinen yllätys. Anteeksi kun hehkutan. Mutta kun vaan se oli niin hieno. Ehkä mun ei muuta tarvitse sanoa... Joku kerta otetaan video mukaan. Mutta kun kyse ei ole siitä että saadaan jotain julkaistavaa, vaan kyse on tunteesta. Siitä että me toimitaan tiiminä ja tehdään töitä yhdessä. Perjantaina näin tapahtui. Molempien kanssa. Ja olen siitä nöyrän onnellinen.

Lauantaina lähdettiin Inton kanssa Jyväskylään töihin. Se on kyllä niin hauska työkaveri. Otan sille aitauksen mukaan ja siellä se on työpäivän ajan. Varsinkin pikkulapset ovat tosi kiinnostuneet tästä karvaisesta nauravasta kaverista ja Into rakastaa saadessaan silityksiä ja päästessään nuolemaan lasten naamoja... Outo koira... Ja se, että ollaan eläinkaupassa saa minut luottamaan siihen, että sinne tulevat ihmiset tykkäävät koirista...:-)



Jatkettiin kohti Jämsää töiden jälkeen.

Onnenpisaran Ainokainen, Helga. Siellä se oli sisällä. Varmaan 10-15 ihmistä istui lattialla monen monituisen koiran kanssa. Siellä se oli kotonaan. Ensimmäisenä aidan takana vastaanottamassa. Hälinä, hulina, pauke...mitä tahansa. Helga ei välitä. Se meni ja se juoksi lujaa. Se hyppi ja pomppi ja murisi...ja loppujen lopuksi se nukahti minun syliin. Vein sen sitten lähtiessäni makuuhuoneeseen nukkumaan ja kun sitä silitin, niin minulta pääsi itku... Olisin niin sen mukaani ottanut. Helga on enemmän kuin tervetullut meidän perheeseen... Vielä pari viikkoa.






 
 
 http://www.youtube.com/watch?v=5wOlPNG1cSU Into ei voi olla rakastamtta Hellää...


Ja jottei pääsisi rauhoittumaan, niin tänään kisattiin. Onneksi kisat olivat "kotona", Sorsasalossa. Muutoin en olisi jaksanut lähteä. Ja kyllähän nämäkin tietynlaisessa sumussa menivät.

Eka radalta ihan todella yllättäen nollatulos. Ehkä siitä taas nolla tuli sen takia, että luulin ennen hyppyä meidän saaneen vitosen, jolloin pääsin menemään ilman paineita loppuun. Hävittiin hopea reilulla 0.3 sekunnilla ja voittajalle jotain 1,6s. Se että voittopallilla seisoivat Iisa ja Jani, vastaanottaen hyppysertin... ei muuten haitannut yhtään <3!!! Iisa voi vastaanottaa seuraavan hyppysertin 28.5. Sen jälkeen siitä voi tulla hyppyvalio. Se on jotain ihan järisyttävää. Onhan se ollut aina ihan surperhieno koira, mutta kaikkien niiden vastoinkäymisten jälkeen joita meillä oli kokemattoman ohjaajan ja hullun koiran kesken, niin kyllä mä en ehkä olisi uskonut, että tämä voisi ikinä käydä toteen... Ja eihän sitä tiedä tuleeko siitä joku päivä valio, mutta ainakin siihen on oikein hyvät mahdollisuudet!!!

http://www.youtube.com/watch?v=bZJEmwsHBzg  Jani ja Iisa
http://www.youtube.com/watch?v=qpuw0Atatwk Inton nollarata


Jani ja Iisa tekivät ihan rehellisesti aivan huippuhienoa yhteistyötä. Harmilliset pikkupikkuvirheet kostautuivat, ja aiheuttivat hyllyt kahdella agiradalla. Varsinkin B-rata on ehkä parasta mitä olen noiden ikinä nähneen suorittavan (yksi ylimääräinen hyppy). Me sitten iloisesti Inton kanssa hyllyteltiin kaksi rataa, mutta minun väsymyksen ja huonon lenkkeilyn syyksi voi laittaa paljon. Olin niin myöhässä, mutta näitä tulee. Into on vaan <3. Niin kauan kun se menee ja tekee, en voi olla harmittelemassa tuloksia. Minun pitää ohjata paremmin, kyllä se taas jossain kohtaa paremmin menee :-)

http://www.youtube.com/watch?v=YyPBm-YwRSc Vain yksi ylimääräinen hyppy...
http://www.youtube.com/watch?v=4SnE4JNJakk Inton B-rata, meni putkeen, muttei oikeassa kohtaa...
http://www.youtube.com/watch?v=uY-jjiAAiHc Iisa ja Jani viimeinen rata. Yksi kohta joka ei suju; mutta kaikki muut sujuvat! WAU!

Nyt sitten voi taas suunnata nukkumaan. Huomenna pitkä ajomatka... Hyvää ja toivottavasti kesäistä viikkoa kaikille!

ps. Aina ei käy niinkuin toivoo ja suunnittelee. Minulla tulee olemaan varmaan hyvin pitkään hyvin paha mieli ystäväni puolesta... Asioita ei vaan pysty tietämään etukäteen ja välillä tapahtuu myös niitä ei niin positiivisia yllätyksiä :-(

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti