Vuosi 2013

Tämä teksti tulee sitten ihan ajatusvirtana...ei mitään ennakkomietintää tai "tulosten mietintää"... jotain tulee jäämään poiskin, mutta mitä sen väliä ;-)
Niin paljon on vuoteen mahtunut, että helpoin taitaa olla miettiä tätä aikajanana, eli tammikuusta alkaen, kuukausittain.

TAMMIKUU
Me niin toivottiin. Me niin yritettiin. Unelma.
Alkuvuonna Inton esimmäinen morsian, Enna (Höpötassun Vivianna). JOS kaikki tähdet olisivat osoittaneet oikeaan suuntaan, pennut olisivat olleet mahdollisia...kaikki näytti sinnepäin. Sieltä toivottiin meille jälkeläistä...se olisi ollut Ihme <3

Kajaanissa Into kunnostautui näyttelyssä ;-) Minä sitä käytin ja tultiin kotiin tuloksina AVO ERI1, SA... kansainvälinen näyttely ja tuomarina ruotsalainen kasvattajatuomari, huh huh!!!

HELMIKUU
Ihmettä ei meille tullut.
Pentuja ei myöskään ollut luvassa Elisalle. Mä itkin sinä hetkenä kun sain tietää. En pelkästään itseni takia, mutta myös Elisan... Se oli meidän yhteinen haave.
Elisa päätti varata Ennalle ajan kohdunpoistoon.

MAALISKUU
Sirkku (Heliävirta) perkele... Ei pitänyt Hellän olla tiine; ei sillä onnistumisella Inton kanssa... Sitten laitan eräänä päivänä viestiä ja vastauksena tulee, että on paljon merkkejä siitä, että pentuja saattaisi olla tulossa, aika ultraankin on varattu. TÄYSI YLLÄTYS! Oikeasti, silloin kun viestin laitoin, makasin Flamingon hotellin sängyssä ja meinasin siitä tipahtaa... Ja se lauantai, kun lähdin tallilta ja sain viestin että ultrassa näkyi kaksi pentua, oli taas itkun paikka. Tällä kertaa ilosta!!!

Maaliskuussa kisattiin Hyvinkäällä. Into teki elämänsä ensimmäisen nollaradan kolmosluokassa. Olin maailman onnellisin ihminen sillä hetkellä. ME ONNISTUTTIIN!!! Ja se hetki kun tulokset nähdessäni minun verkkokalvoille iskostui sana SERT-A, oli sanoinkuvaamaton... Inton valiokello käynnistyi.

HUHTIKUU
Kuukauden toisena päivänä syntyi Hellälle (Onnenpisaran Hurmaava Hellä) ensin enkelipoika :-( Juttelin yöllä Sirkun kanssa puhelimessa... Sitten tuli toinen puhelu. "Narttu, 76g..." (nyt en ole ihan varma tosta painosta...) Noh, jokatapauksessa. En tiennyt enää mitä sanoa. Molemmat enkelipentuja ja tämäkin unelma pirstaleina. Sirkku jatkoi kertoen miten pentu syntyi ja miten elinvoimainen ja suorastaan äkäinen se oli yms yms... Mun oli pakko kysyä se paino uudemman kerran. Ja kun ton ensinmainitun eteen sain lisätä ykkösen, niin asia muuttui täysin.
Helga, Onnenpisaran Ainokainen oli nähnyt päivänvalon 2.4.2013.

Inton kanssa kisattiin Pieksämäellä. Se rata oli oikeasti huono. Olin kaatunut pari päivää ennen kisoja melko pahasti treeneissä ja löin pääni siten, että vähintään lievä aivotärähdys oli seurauksena... Olin kuin muumio ohjatessani Intoa... Muut epäonnistuivat radalla. Me tehtiin nolla, me voitettiin ja saatiin toinen SERT-A. Joskus menee näin.

TOUKOKUU
Janille ja Iisalle pari nollavoittoa aglilyssa, muuten toukokuu on vähän hämärän peitossa. Silloin kyllä varmistui että Helga tulee meille, sijoituskoiraksi <3.

KESÄKUU
Haettiin Helga. Unelmien täyttymys. Ihana reipas pentu.

Kisattiin Kirkkonummella. SM-kisat. Iisan ja Janin ensimmäiset.
Perjantain hyppyradalta sija 3/68. SERT-H -> AVA-H! Nämä on niitä hetkiä että vieläkin itkettää...
Sunnuntaina Iisa ja Jani hyppyradalla tekivät nollan ja jumankekka kun odotettiin tuloksia. Iisa kiersi yhden ylimääräisen lenkin (koko pirun putken) ja ei tiedetty riittääkö aika. Se oli lopulta -1s ja paikka finaaliradalle sijalta 20 ja jotain.
Finaalirata. NOLLA!!! Moni teki virheitä ja kävelin jäähdyttelemässä Iisaa puhelin kädessä, reaaliaikainen tulospalvelu auki. Ja ne kipusivat...20 sakissa... 15 sakissa... 10 sakissa!!! Oikeasti. Mä itkin kävelessäni. Onneksi kaikki jotka tulivat vastaan, olivat koiraihmisiä, he ehkä ymmärsivät...
Lopullinen sijoitus oli KUUDES!!! Siis 6/195!
Viikonlopun "saldona" Iisasta FI AVA-H ja SM6.
Jotain mitä voi hymyssäsuin muistella jopa sitten siellä kiikkustuolissa joskus ;-)

HEINÄKUU
Mökkeilyä. Ihanaa kesälomaa.
Paimennuksen saralla Iisa suoritti HRD2-tittelin (joka oli aivan uskomaton juttu!!!)
Into meni paimennuksen esikokeeseen...Ja kyllä mä taas kirosin itseäni. Kaikkeen sitä ryhtyykään. Into suoritti sen pistein 94/100. Into oli LOISTAVA. Se on vaan <3!

Käytiin Seinäjoella kokemassa ensimmäiset karsinnat. Eka rata Iisalla upea, mutta se Janin pieni katseen kohdistus väärään aikaan sai Iisan hyppäämään väärän hypyn-<hyl. Kun myös toiselta radalta tuloksena hyl, lähdimme kotiin. Hieno kokemus kuitenkin :-)

Into kävi Päivi Eerolan tuomaroimassa kehässä Laukaassa. Tulos Sirkun handlauksessa AVO ERI2, SA, PU4
Mä en voi vaan käsittää...

ELOKUU
Into Paim-1. Into tekee niin paljon enemmän kuin osaan odottaa, osaan toivoa tai edes ajatella. Into on <3.
Taidettiin tehdä nolla agikisoissa. Jani teki Iisan kanssa tuplat kotikisoissa.
Elokuun viimeinen päivä, Laukaa. Iisasta nollavoiton myötä FI AVA!

SYYSKUU
Me taidettiin tehdä TUPLANOLLA Inton kanssa Kirkkonummella.
Krum oli meillä hoidossa. Mä ihan oikeasti rakastan sitä koiraa. Se on syntynyt täällä ja se on aina minun sydämmessä...Syvällä siellä.

29.9 syntyy neljä narttupentua. Isänä Into ja emänä Enna. Kohtua ei ikinä poistettu... Kirppu, Alma, Ansa ja Lyyli. Voi rakkaus mitä soopeleita... Huoh.

LOKAKUU
Mitään mielikuvaa ei ole tästä kuukaudesta. Kävin ihailemassa pentusia aina kun pääsin. Helgan kanssa minulla oli surua, sillä sattui johonkin...

MARRASKUU
Me vielä kisattiin, mutta ei me Inton kanssa onnistuttu. Jani taisi ottaa jostain nollia ja jopa nollavoittoja Iisan kanssa. Ne on vaan hieno pari.
Pentuja käytiin ihastelemassa.

Käytin Helgan sekä ell että fysioterapeutilla. Vartiaisen Susanna käsitteli mikroviralla Helgan kahdesti. Hän epäili, että Helgalla on lihasjumi kyljessä. Oli jännä, kun ekalla kertaa hän laittoi virtaa kipukohtaan ja Helga yritti ihan purra minua (sattui varmaan niin kovin). Yhtäkkiä se huoahti, laittoi silmät kiinni ja nukahti (vaikka samaa kohtaa yhä käsiteltiin).
Sen hetken jälkeen ei ole mitään ilmennyt.

JOULUKUU
Janne "joutui" ottamaan Lyylin. Lyyli on se "Ihme", joka tapahtui vaan hieman myöhemmin. Lyyli on minun nimissäni, meidän perheen jäsen, mutta Jannen koira. Se on superhieno. Reipas ja (minun silmään) kaunis!

Helga on päässyt treenaamaan agilitya. Se on juuri niin hurja kuin toivoinkin...jopa piirun verran enemmän. Se on vaan unelma, toteutunut sellainen <3! Kiitos Sirkku. Luottamuksesta antaa se meille ja siitä että se ylipäätään on olemassa!

KIITOS!
Te kaikki, jotka olette mukana vuoden aikana olleet.

Jatketaan ensi vuonna!

Hyvää tulevaa vuotta teille (ja meille) kaikille!!!

-Me kaikki-