Pikapäivitystä

Paljon on tapahtunut, mutta koska lomalla on niiiiiiiiin kiire, ei ehdi edes tänne päivittämään :-) Noh, ollaan tosin oltu paljon saarimökillä ja siellä ei ole tietokoneyhteyksiä...

Helga täyttää huomenna 15 vkoa. Sille alkaa muotoutua lempinimi, Hepuli, kuvaa oikein hyvin tätä pikkuista. Se on ollut ihan arjessa mukana joka paikassa ja häntä heiluen se menee ihmisten luo. Alkuun ajattelin että se ei ole yhtä ihmisystävällinen kuin isänsä (tai äitinsä Hellä), mutta eilisen perusteella voisin jo muuttaa mielipidettäni. Ainakin eilen Mikkelin agikisoissa meni ihan jokaisen (joka sitä kohtaan osoitti mielenkiintoa) luokse enemmän kuin mielellään! Kun se sitten jätettiin häkkiin itsekseen, se alkaa nukkua. Se on kyllä niin huippu :-)

Into kävi fyssarilla ma 1.7. Susanna löysi siltä jälleen jäykkyyttä lähinnä tuolta lantiosta, mutta Into vastasi hoitoon nyt hieman eri tavalla kuin aikaisemmin. Se laittoi lähes samointein silmät kiinni ja ei hangoitellut vastaan lähes ollenkaan. Hoidon lopussa Susanna oli sitä mieltä, että ei ole aiemmin saanut Intoa niin "auki". Seuraavan kerran mennään joskus syksyllä...

...tästä hoidosta ei kuitenkaan ollut apua meidän menestymiselle agirodussa Ylöjärvellä. Perjantain sadekisat kutistuivat kolmen startin sijasta kahteen, joista meidän perhe saavutti 4 x hyl. (Videot laitan jos löydän ne jostain...) La-aamu oli jo ihan kelin puolesta hyvä. Kyseessähän oli ihan perus Agirata, joista karsittiin 25 parasta iltapäiväin Open SM-finaaliin.

http://www.youtube.com/watch?v=aaDrccPXmUo Inton eka rata
http://www.youtube.com/watch?v=fKi9Ktkm2aA Inton toinen rata
http://www.youtube.com/watch?v=EiKXmhaJQoY Iisan eka rata


Me hyllytettiin Inton kanssa. Meni siihen väärään putkenpäähän, jota pelkäsin.
 http://www.youtube.com/watch?v=wYQJ5ZRncTk Inton rata E

Jani ja Iisa tekivät nollan. Se oli hyvä rata. Olivat 131 kilpailijan joukosta sijalla 5! Hävisivät esim. Taneli Ikäheimolle ja Pantselle vain 2 sadasosasekuntia. Kuvitelkaa!!!
JOS tätillä ois ne, se ois setä... JOS Jani ja Iisa olisivat saaneet ensimmäisen agisertinsä paria päivää aikaisemmin, Iisa olisi nyt AVA... (koska 4 ekaa ovat jo valioita)... mutta koska näin ei ole, niin sen viimeisen agisertin metsästys jatkuu :-)

http://www.youtube.com/watch?v=D3lj2eh5D6Q&feature=c4-overview&list=UUbkdQku_h80kJS1WIPBd-IA Iisa rata E

Avo SM finaaliradalla hyllyttivät. Hienoa menoa silti (kontaktivirheet kyllä hieman jäivät minun mieltä kaihertamaan...)

http://www.youtube.com/watch?v=JqFyPZkkkAw&feature=c4-overview&list=UUbkdQku_h80kJS1WIPBd-IA Finaalirata


Su oltiinkin jo Laukassa. Intolla oli edessä näyttelykoitos minulle "The Sheltti-Guru" Päivi Eerolan tuomaroimana. Luovutin Inton Sirkun käsiin ja painelin metsään...
Ja vapisin ja tärisin kun niin kovasti jännitti. Onhan se minun oma rakas kasvattini, ja minulle yksi maailman tärkeimpiä asioita.

Sirkku esitti Inton upeasti. Inton häntä ei noussut KERTAAKAAN. Yritin tarjotella itseäni kehän laidalle kun näin miten Avo-kilpailuluokka päättyi (siellä jaettiin nauhoja ja ykkönen sai vaaleanpunaisen nauhan ja Sirkku lähti Inton kanssa siihen tuomariteltalle joten kuvittelin heidän menevän hakemaan arvostelua.) Kun lähestyin kehää sieltä juoksi Sirkun ystävä Reetta minua vastaan: "Into sai SA:n, älä tule tänne!!!" Eli teltalta hakivat sen vaaleanpunaisen nauhan, kun kehäsihteeriltä olivat ne loppuneet...

Into pääsi siis PU-kehään. Ja siis Päivi Eerolan ollessa tuomarina! Ja Into sijoittui NELJÄNNEKSI. Mukana oli 27 urosta. Jumankauta. Minulle se on tietenkin maailman kaunein koira, mutta se että myös tuomari näki siinä hienoutta, se on niin niin niin hurjaa...

Kiitos Sirkku! Ei se ilman sinua olisi niin mennyt :-) Tiedät sen itsekkin! Ja joudut sitten uudestaankin Inton kanssa kehänauhojen sisäpuolelle...

Arvostelu:
Tyyppi erinomainen. Hyvät mittasuhteet. Sopiva luusto. Selvä sukup. leima, hyvälinjainen, ilmeikäs, urosmainen pää. Sopiva kaula. Tasapainoinen liikunta. Karvapeite ei parhaassa kunnossa, voisi olla sävyltään syvempi. Kaunisilmeinen ja hyvin tasapainoinen kokonaisuus."

Ja tällä siis AVO ERI2, SA, PU4

Käytiin viime viikolla treenaamassa agia muutamana päivänä. Oikein kivoja treenejä ja menikin ihan kivasti. Perjantaina aloin sitten hyperventiloimaan lauantain kisoja, sillä menin ilmoittautumaan Sinikan "painostuksesta" Fci:n alaiseen Paimennuksen esikokeeseen. Näin painajaisia edellisenä yönä. Siis en saanut nukuttua kun sydän lähti paukkumaan miljoonaa...

Saatiin lähtönumero 3. Se enteili kuitenkin hyvää.

Tutustuttiin rataan. Ei se niin ylitsepääsemättömän vaikealta tuntunut. Inton käskynnoudattamiset eivät ole ihan priimaa, mutta ajattelin että menköön miten menee...

Jani oli katsomassa. Se(kin) oli yllättynyt. Into paimensi, ja en halua ylpeillä, mutta ihan rehellisesti, upeasti. Olin päättänyt että en puutu nyt liikaa sen työhön (en TAAS kerran pilaa koiran osaamista omalla sähläyksellä). Noh, tottakai yksi piste menetettiin sillä, että tein ihan tyhmän ohajausvalinnan heti siinä alussa kun otettiin lauma häkistä ja toinen piste menetettiin kun Jani seisoikin yhtäkkiä ihan aidan takana ja Into kävi katsastamassa Janin, mutta jos 100 maksimipisteestä saatiin kasaan 94, niin ei se huonosti mennyt, ei.

Kysyin sitten että onko Into valmis kokeilemaan 1-rataa...jaahas, se olikin jo tyhmä kysymys. TIETENKIN olisi... Voi tota minun pientä paimenkoiraani. Ja jotta ei jää kenellekkään epäselväksi. Se on niin RAKAS!!!

Kun kirjoitan vielä seuraavan kappaleen, niin tulee jo itsellenikin mieleen, että onko meidän elämä nyt vaan "koirailua"? Taitaa olla, mutta onneksi tässä on koko perhe mukana.

Kisattiin eilen Mikkelissä. Iisa&Jani 2x hyl. Toinen rata oli kuulemma paras heidän ikinä tekemänsä. Iisa nousi lähdössä seisomaan, Jani palasi sitä komentamaan mutta ei mennyt eka esteen ohi. Tuomari vihelsi 3 kertaa pilliin, mutta ei kumpikaan tajuttu edes siinä vaiheessa, että hyllyhän sieltä napsahti jo ennen starttia :-) Tekivät hyvän, nopean nollaradan. Koska kuuluttaja ei maininnut mitään nollaradasta, jäi hieman epäselvä olo. Juteltiin Komulaisen Annin ja Jannen kanssa sitten radan jälkeen. Sain otettua radan videolle ja Anni huomasi, että Janihan lähti pois kehästä, kun kävi komentamassa Iisaa istumaan. Siitä hyl. Tietenkin! Mutta tämäkin oppi siis kantapään kautta :-)
TÄSSÄ KOHTAA KOMENTO TAKAISIN!!!
Eilinen tuomarimme soitti Janille. Hän perui hylyn, se merkitään tuloksiin poissaolleeksi. Hän sanoi, että olisi pitänyt puhaltaa ensin kahdesti (eli antaa se "varoitus"), mutta antoi suoraan hylkäyksen. Hän ei nähnyt sitä, että Jani astui kehänauhan ulkopuolelle. Tässä kohtaa voi todeta, että ONNEKSI tältä radalta ei olisi ollut mahkuja sertiin...Iisa olisi ajalla joka merkittiin lappuun, sijoittunut neljänneksi.
Joka tapauksessa. Oppia ikä kaikki; enää ei palautella lähtötilanteessa koiraa sen kummemmin :-) Jos ei pysy paikallaan, lähdetään suoraan pois. Asia loppuunkäsitelty :-)

http://www.youtube.com/watch?v=iWP8JMhSbBo Iisan rata, hyl ennen lähtöä...

Me tehtiin Inton kanssa säälituloksia. Ekalta radalta 10. Meni keppien kakkosväliin kun en malttanut sitä lähettää tarpeeksi kaukaa vaan menin söhläämään liian lähelle. Lisäksi juoksutin puomin ohi ihan sillä kun en antanut mitään käskyä. Kunhan juoksin ja se juoksi sitten perässä. (En varmaan edes näyttänyt että puomille voisi kiivetä). Ai miten niin ohjaajan moka...

Toka radalta 5. Ohjaaja olis taas ansainnyt hyllyn. Into LOIKKASI puomin. Mun tarkoitus oli vain ja ainoastaan varmistaa että se pysähtyy puomille, että saan siitä etumatkaa muurin jälkeiselle hypylle. Kävi juuri toisinpäin. Otti siis harvinaisen kontaktivirheen ja meni kun ohjus eteenpäin...mitä se olisi enää auttanut palauttaa :-( Olin huono ohjaaja läpi radan. Olin Inton edessä. Sössin ton tilanteen, johon video loppuu, huonolla ohjausvalinnalla. Ei siitä virhettä tullut, mutta olin ihan toisessa kohtaa kun piti olla. Lisäksi sain loppuradalla melkein Inton ohajattua ohi Aan. Kuvitelkaa...vaatii kyllä melkoista taitoa valssata niin väärään kohtaan ja suuntaan että saa koiran lähes ohi ison esteen... Noh, kyllä se joku päivä... Kyllä se päivä sieltä tulee... Positiivista, ei tullut kummaltakaan radalta hylkäystä, hih :D!

http://www.youtube.com/watch?v=cmEwW_Iws6I Into 5vp (video loppuu kesken)

Palataan, tämä viikko menee Seinäjokea silmälläpitäen. Siellä taas nähdään kaverit! Jani kisaa ja minä ketyilen :-)

 

Näin Helga rentoutuu.

 

 

Helga 12 vkoa

Aika menee niin nopeasti...

Vastahan se oli aamuyö 2.4.2013, jolloin Sirkku soitti minulle Helgan syntymästä... Nyt siitä on hurahtanut 12 viikkoa, vaikkakin ne pitkiltä välillä tuntuivat, niin taaksepäin katsottuna aika on mennyt ihan siivillä.

1 vko

11 vrk

 

Helgaa hakemassa, ikää vajaat 9 vkoa.

Kuvassa vasemmalta: Iisa-mummo, Into-iskä, Helga, Lempi-mummo, Hellä-äippä.

 

Toista päivää Kuopiossa

 

Ikä 9 vkoa.

 

11 vkoa.

 

 

Tänään Helga täyttää 12 viikkoa. Tarkkaan sitä yritettiin mitata, ja tulokseksi saatiin 28,2 cm. Joo, pieni se ei ole eikä miniksi tule jäämään. Jokainen milli on kuitenkin kultaakin arvokkaampi, siitä on tullut jo niin tärkeä ja rakas ja aivan täysivaltainen perheenjäsen (jopa I&I ovat ihmeissään jos Helga on poissa ja tarkkaan haistavat että tulithan takaisin...kuten eilen rokotuksen jälkeen <3).  Iisan mittoja Helga on nyt kasvanut, katsellaan mitä tuleman pitää :-)...

12 vkoa

12 vkoa

Luonteeltaan se on minusta oikeinkin huippu. Se ei ole ihmisrakas kuten Into, se on aika välinpitämätön...vaikkakin tietysti tutut ovat asia erikseen. Ensin ajattelin että se arastelee muita koiria, mutta pari kertaa kun "lenkillä" ollaan käyty ja muita tullut vastaan, niin ei se arastele, vaan se ei välitä. Se ei vaan halua tutustua kaikkiin, mikä on toisaalta aika hyvä juttu. Ihmisistä se kävelee vain ohi, ei sitä kiinnosta... Sillä on nähtävästi tämä oma lauma.

Rokotuksissa käytiin eilen. Ell oli jonkin verran myöhässä. Odotustila oli täynnä koiria (settereitä, saksanseisoja, haukkuva Beagle yms.), Helga vähän katseli mun sylissä ja kävi sitten nukkumaan. Ei se niistäkään välittänyt.

Sinikka tutki sen, ja sanoi ettei löydä mitään vikaa ( :D ), laittoi rokotteen ja antoi pienen luun. Helga ei huomannut rokotusta ja otti luun... Sanoi Ell, että on aika lunki pentu, toden totta.

Vähitellen opetellaan kaikkea pientä. Seisomista, istumista...putkeen juoksua ei tarvitse opetella. Ollaan veneilty, ollaan käyty uimassa ja ihan vaan nautittu elämästä. Juhannus oli ihan huippu ja fb kaverit joutuivat katsomaan kuvia Helgasta pitkin juhannusaikaa :-)

 

 

Meijjän Magnusti :-)

 

 

 

 

 

 

 

 

Juhannukselta sain itse sellaisen mukavan muiston, että tällä hetkellä makaan sohvalla läppäri sylissä... Nosti kuumeen ja hirveän kurkkukivun. Kesäflunssa on äärettömän ärsyttävää, varsinkin kun ulkona on kunnon helle. Sinne ei tee mieli sitten yhtään, vaikka yleensä viihdynkin lämpimässä. Jospa tää tällä päivän levolla menisi ohitse ja pääsisi sitten tervehtyneenä aloittamaan loman ensi viikolla...!

Loppuun laitan kuvia agilityn SM-kisoista. Kuvissa Jani ja Iisa. Ensimmäiset kuvat ovat Sirpa Saaren ottamia (KIITOS!!!) ja 2 viimeistä Irene Vinhan.

 

 

 

 

 

 

Tota agimenestystä ei ole vieläkään täysin sisäistänyt...

Seuraava agikoitos on edessä agirodussa, jonne pe ja la mennään loppujen lopuksi kisaamaan. Olin ilmoittanut Inton Mikkelin näyttelyyn, joka nyt siis jää välistä. Kotimatkalla sunnuntaina pysähdymme Laukaaseen, koska siellä on Päivi Eerola arvostelemassa sheltit. Sirkku saa esittää Inton, kun mä en sen pystyhännälle mahda nyt mitään...


Hyviä hellepäiviä kaikille!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

SM 2013. 6.sija Iisa ja Jani Rautio (HU-PU)

Karsintarata

Finaalirata

Ei kai muuta tarvitse sanoa. Eihän tätä vieläkään ymmärrä. Niin se vain on, että joskus kun kaikki tähdet ovat suosiollisia, niin ihmeitä tapahtuu.

Iisa ja Jani sijoittuivat tämän vuoden SM-kisojen yksilökisoissa siis sijalle kuusi, 195 kisaajan joukosta. Vielä tänäänkin on itku ilosta päässyt, vaikkakaan tätä ei osaa vielä edes ihan lopullisesti tajuta. Iisa on upea koira, Jani on loistava ohjaaja.

Kiitän meidän molempien puolesta kaikkia meitä opastaneita ja auttaneita. Ihan sieltä agilityn alkutaipaleelta, kun Iisan kanssa vuonna 2008 aloitimme. Kyllä minäkin silloin tiesin, että Iisassa on potentiaalia, mutta Jani löysi sitten sen yhteistyön alkaessaan Iisan kanssa harjoittelemaan noin puolitoista vuotta sitten. En ala nimeämään ketään, koska teitä on paljon ja te kaikki olette hyvin tärkeitä ja rakkaita!!! Kyllä te kaikki tiedätte!

Viikonloppu siis huipentui tohon tulokseen, mutta se myös alkoi mullistavasti.

Perjantain kisoista Anne Huittisen hyppyradalla Iisa valioitui hyppyvalioksi, sijoittuen kolmanneksi 68 osallistujan joukosta. Koska kaksi ensimmäistä (Hikka ja Annan Ada) ovat jo valioita, siirtyi serti Iisalle ja AVA-H on nyt Iisan nimen edessä... Viikonloppu olisi oikeasti ollut jo täydellinen ton tuloksen kanssa...kaikki muu oli vain plussaa :-)!

Jani ja Iisa tekivät viidellä radalla 3 nollaa. Onneksi noi onnistumiset sattuivat juuri tälle viikonlopulle. Paljon sinne on niitä hyl-ratojakin mahtunut...taitaa tuloslista näyttää sitä, että ennen tota sertirataa alla oli 6-7 hyl-rataa...

AVA_-_H

Joukkuerata ei noilla kahdella onnistunut ja eivät tehneet Varpsin joukkueelle kunniaa. Siltä radalta tuli hyl, samoin kuin perjantain agilityradalta.

Me sitten Inton kanssa tasapainotettiin meidän perheen menestystä ottamalla ihan jokaiselta kolmelta radalta hyl. Kisattiin perjantaina ne kaksi rataa ja lauantaina Kajaanin joukkueessa. Myös Krum ja Esa täydensivät Kajaanin joukkuetta :-)

Laitan tänne meidän kaikki radat videoina. Ne on kännykkälaatua (laaduttomia), mutta kuitenkin. Siellä on hyvää(kin) pätkää ja Into teki kaiken miten sitä ohjasin. Olin itse tosi huono, mutta en ole ollenkaan huolissani tai pahoillani noista, sillä olen ajatellut, että me sitten yritetään olla mukana noissa oikeissa karkeloissa ensi vuonna. Into on nyt 3 vuotta, ja se on minulle niin tärkeä ja upea koira. Sen kanssa on aina mahtavaa. Iisa on nyt 6. Se on alkanut nyt toimia loistavasti. Eihän meillä ole kiire mihinkään...


http://www.youtube.com/watch?v=kbk8wMuuSw4  Inton perjantain agirata

http://www.youtube.com/watch?v=lS1uixlN4vs   Inton perjantain hyppyrata

http://www.youtube.com/watch?v=lp8BkOuaMPI  Onneton joukkueradan yritys :-)

Jospas sitä hieman useammin saisi tänne tekstiä aikaseksi jatkossa...

Helga

 

Mietin miten tänne mitään päivittäisin, kun on niiiiiiin paljon tapahtunut, eikä näitä pysty muistamaan tai kirjoittamaan kaikkea... Aloitetaan siis kyseisellä otsikolla.

Helga, Onnenpisaran Ainokainen.

Unelma, Inton jälkikasvu. Alenevassa polvessa Iisan jälkikasvua. Emänä upea upea Hellä. Ja se tuli meille <3... Klassisesti voisi sanoa; ja mikään ei ole ollut sen jälkeen ennallaan :-) Positiivisesti <3.

Helga on
-hurja
-hullu
-hervoton
-häpeilemätön
-hassu
-hilpeä
-herttainen

ja minun silmään niin nätti. Se ei ole mikään pikkuinen taikka hentoinen, sillä on vahva luusto ja melkoinen ruokahalu :-) Ja se tykkää juosta...sinne ja tänne ja tonne ja myös PUTKEEN. Se menee sinne kerta toisensa jälkeen. Joko Inton perässä tai sitten ihan itsekseen.

Helga tykkää syödä hiekkaa. Se kävi meidän kanssa Iisalmessa agikisoissa ja arvioin sen painaneen kilon enemmän tullessa kuin mennessä...Päästiin kotiin ja se teki kahdet IIIISOT kakat. Ne kakat oli hiekkapötköjä. Hiekka-Helga :-)

Se on itsevarma. Se kulkee häntä pystyssä. Helga ei oikeastaan pelkää mitään, mutta samanlaista ihmisrakkautta siinä ei ole havaittavassa kuin Intossa. Mutta roturasisti se on. Se katselee ja ihmettelee muita rotuja. Se jopa hieman on pidättyväinen niiden seurassa.

Se kiusaa Intoa ja Iisaa. Se ei tunnu niitä kunnioittavan. Välillä mummo ja iskä sitä muistuttavat, että se on niiden alapuolella, kuitenkin.

Se täyttää huomenna 11 viikkoa. Painaa saman verran kuin Krum painoi sen ikäisenä. Helga tykkää hyppiä. Minua päin, ovea päin, koiria päin. Sitten se tykkää hyppiä sohvalle, rahille, sänkyyn... Ja se tykkää juosta. Tänään hämmästyin sitä vauhtia mitä se pitää. Se menee oikeasti lujaa. Se on vasta 11 viikkoa vanha. Juuri äsken se sai hepulin.

Helga on jo nyt niin järjettömän rakas. Se on unelma, josta saan kiittää kasvattaja Sirkkua.

Olen onnellinen, olen nöyrän kiitollinen tästä hurja-Helgasta.

Ja tässä Helga herttaisimmillaan...se ei paljon stressaa :-)