Ihan rehellisesti. Jos ei harjoittele, niin ei voi odottaa tuloksia. Lahjattomat treenaa, se pätee meidän kohdalla. Me tarvitaan PALJON treeniä...:)))
Torstaina oli omat treenit ja paikalla olivat meidän lisäksi vain Pirjo ja Chili. Jani teki meille radan, joka oli oikein hyvä, monipuolinen ja haastava. Siinä oli vaikutteita edellisen viikonlopun kisaradasta. Ja jotain ihmeellistä tehtiin Inton kanssa. Me tehtiin treeni NOLLANA...ja se ei meidän kohdalla ole itsestäänselvyys tahi normaali; se on tosi tosi harvinaista...mutta tuntui kyllä tosi kivalle! Sellainen vaan antaa kummasti positiivisuutta ja laittaa yrittämään vieläkin enemmän:-)
Lauantaiaamuksi varattiin halli. Haluttiin aloittaa kontaktitreenit uudestaan, sillä ne ovat vähän päässeet menemään huonommiksi. Intolla muuten ihan ok, mutta se jää nykyään puomilla seisomaan kontaktille, se ei mene 2on2off asentoon "oikeaoppisesti". Tehtiin molempien kanssa hihnassa, ilman palkkaa "maasssa". Iisa alkoi mennä muutaman toiston jälkeen todella hienosti. Into jää yhä jäkittämään siihen kontaktille, huoh :(... noh, ei se kerralla tule kuntoon, jatketaan treeniä! Lisäksi Jani halusi Iisan kanssa vahvistaa putki-irtoamista. Se on vieläkin haastavaa, mutta tässäkin pienin askelin... Inton kanssa vaan hurviteltiin, se niin putkista tykkää <3!
Ja monen onnekkaan sattumuksen ansiosta, päädyin heräämään tänä aamuna klo 05.24. Hieman mietitytti oma mielenterveys siinä kohtaa, kun kotihallillakin olisi ollut tarjolla huippuvalmennusta Strömin Annan ohjauksessa...mutta kun tilaisuus päästä Caloanderin Jennan valmennukseen Savonlinnaan avautui tällä viikolla, EN VAAN VOINUT JÄTTÄÄ TILAISUUTTA KÄYTTÄMÄTTÄ!!! (Ja vielä kun Jani pääsi sitten Iisan kanssa Annan valmennukseen...tilanne Win-Win; kaikki saivat jotain!)
Into siis autoon ja kohti Savonlinnaa. Yksi hirvi matkalla ohitettiin (onneksi), ja siinä kohtaa tapahtui taas ihmeellinen kiireen helpottaminen ja kaasujalan keventyminen...
Rakennettiin rata ulos. Oli niiiin hieno ilma. Ainut hieman miinuspuoli oli siinä, että koska maa oli aamulla vielä jäässä, se auringon vaikutuksesta alkoi sulaa ja muuttua liejuisaksi ja liukkaaksi. Luulen että tällä oli osansa siihen, että rimoja tippui jonkin verran + koska kaaduin pari viikkoa sitten treeneissä melko pahasti, en uskaltanut riskeerata, että löisin pääni uudemman kerran ja varsinkin toisella rundilla aloin itse hieman himmata ja varoa noita liukkaita kohtia...
Mutta itse rataan.
Se ei ollut ihan perushelppo. Alkuun jäätävä keppialoitus (:D). Keppien jälkeen meille vaikea umpikulma putkeen (joo Jenna, lisätty harjoiteltavien kohtien listalle!!!). Takaakierrot Into tekee ihan hyvin, mutta voi jestas, miten vaikea on mun auttaa Into tekemään saksalainen... Haron, huidon, kumarrun ja hölmöilen kuin en ikinä olisi agilitya harrastanutkaan :( Ne onnistuu parin esteen kautta, mutta ei sitten kun on rataa alla. Tää on meille vaikea juttu. Näissä mä aina saan tehtyä meille ongelmia myös kisoissa. Aina ikäänkuin varmistan, että Into tulee takaakierrosta hypyn ja peruutan, peruutan, peruutan...pyydän Intoa kahdella kädellä hyppäämään ja jatkossa olen niiiiiiiin myöhässä. Huono minä. (Ja TÄMÄKIN on nyt harjoiteltavien asioiden listalla...)
Sitten siellä oli kuitenkin niitä NIIN HIENOJA JUTTUJA... Pieniä hienosäätöjä kun saadaan kuntoon, niin kyllä mä uskon että me Inton kanssa saadaan jossain kohtaa suoritusvarmuutta. Jenna kuvasi jotain meidän tekemisiä tältä päivältä ja laitan niitä taas tänne. Jos joku jaksaa linkkiä painaa, niin sieltä pääsee katsomaan :D.
http://www.youtube.com/watch?v=FAYPJZnvJjQ
http://www.youtube.com/watch?v=NW8G7rJox9Y
http://www.youtube.com/watch?v=br-me7TQvks
http://www.youtube.com/watch?v=k5uNbgHkYjQ
http://www.youtube.com/watch?v=Wb63AFcb_T0
(en edes yritä "siistiä" noita linkkejä, mun pitäis opetella uusiksi toi upottaminen)
Kiitos Jenna <3! Oli niin ihana nähdä sinua! Ja kiitos valmennuksesta ja ohjeistasi. Sä et ole vielä päässyt pettämään ja toivon, että meillä jotain edistymistä tapahtuu, etkä ole turhaan meitä joutunut neuvomaan :)
Mutta kaikkein tärkeitä. Inton kanssa on vaan niin upeaa mennä. Kun agilityn tekemisen riemu ja palo huokuu ton pienen koiran olemuksesta, niin mikään ei vedä sille vertoja. Se tekee aina parhaansa ja se tekee niinkuin sitä ohjaan. Toivottavasti joku päivä opin sitä oikein kunnolla ohjaamaan!
Ja vielä tänne loppuun... Ainokainen <3... Huoh. Joka kerta kun Sirkulta saan kuvan, mun sydän heittää volttia. Mä en kestä, kun mä en nää pentua "oikeasti", mutta olen niin onnellinen näistä kaikista kuvista ja viesteistä ja tämänpäivän video... Se on jo nyt niin tärkeä!
Se haukkuu, se leikkii, se kävelee, se pissii paperille...se on jo niin koiranpentu. Ja minun silmissäni kaunein kaikista; tietenkin :)
Pari kuvaa Ainokaisesta...
Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti